Maria sai haavetyön – siirtyy Koivukylhään

Maria Nyström ja hänen rakas mummu, Viola Krantz Koivukylästä. Kuva: Privaatti

Maria Nyström, 52 vuotta, oon saanut Mataringin pipliuteekin ja kylttyyripedagogisen toiminan päälikön viran. Hään assuu Stokholmissa mutta hänen syän oon Koivukylässä missä hänen mummu oon asunut.

-Se oon ollu pitkä prusessi, mulla oon ollu kotiikävä jo kauon, sannoo Maria.

Hään oon ollut töissä 18 vuotta päivälehen, Upsala Nya Tidningin, kylttyyritoimituksessa, ensi siassa kylttyyrireportterinna mutta kansa kirjalisuus-, teatteri- ja filmikriitikkerinnä.

Ko Maria näki ilmotetusta virasta viimi kevväinä Mataringin kunnan naamakirjasivula hään tuli utelihaaksi. Ei vähhinthään siittä ette hään ja hänen mies olit jo kauon puhuhneet siirtymisestä Toornionlaakshoon sitte ko heilä ei ennää olis työ eikä lapsia joista häätys pittää huolta.

– Nyt se tuli vähän aiemin ko mie olin aatelu, mutta mie halvan toela tähhään. Siittä tullee niin hauska.

Marian mies antaa hälle täyen tuen ja jääpii asuhmaan heän asunossa Slussenilä Stokholmissa heän kolmen lasten kansa, 8-, 14- ja 17-vuen ikäset. Maria kulkee eestakasin viikkoreisuila: viikoila töissä Mataringissä ja oleskelu perheen kansa pyhinä. Ja toivottavasti nuoriin poika tullee ylös kevväilä, niin olhaan aateltu.

Maria oon kasunut ylös Kaihnuussa, mutta oon asunut Koivukylässäki. Hään vietti melkeen kaikki vapaaaijat mummun ja muffan kansa, Viola ja Oskar Krantzin tykönä, joila oli heän talo aika lähelä Hietaniemen kirkkoa. Täyenä hään oon jatkanut käymistä sielä ylhäälä monta kertaa vuessa.

– Mie aion asua mummun talossa, joka nykyhään oon minun enon, Eerikin, ja joka oon rakenettu sukupolviasunoksi.

– Mummu oon aina ollu minun suuri lempi. Met olema aina olheet lähelä toisia.

Kyllästynnyt petonghiin

Mummu kuoli kuusi vuotta aikaa mutta paljon sukulaisia oon jäljelä Norrbottenissa.

-Ei kumpikhaan meistä, mie eikä minun mies, ole kaupunkiihmisiä. Ja mie olen aina enämpi tuntenu ette mie en ennää halva poljeskella tätä petongia.

Virka, jonka hään oon saanut Mataringissä, oon jaettu kahtia: osaksi hään saapii vastuuen pipliuteekkihommasta ja osaksi hään tullee toimimhaan kylttyyripedagoogisella puolela, jota häätyy kehittää.

Maria puhhuu meänkieltä ja se oli osasyynä siiheen, ette hään sai tämän viran. Toinen tärkeä seikka oli se, ette hään oon ollut töissä vapaaaikapedagoogina ykstoista vuotta ennenko hään asettu journalistiikan puolele.

– Se on tärkeätä ette saa lapset ja nuoret harrastamhaan kirjalisuutta.

Kylttyyrikoulussa Maria tullee lisäksi alottamhaan tansin ja teatterihommat. Piiain se saattaa vaikuttaa siiheen, ette nuroet, ei vähhiinthään tyttäret, jäisit asuhmaan Toornionlaakshoon? Maria oon kansa halukas tekheen työtä yhessä kunnan pakolaisten kansa, ennen muuta yksintulevitten pakolaislasten kansa.

-Miksikäs pipliuteekit tuleva kehittymhään tulevaisuuessa? Maria mietiskellee. Mie toivon ette net ottaisit enämpi tillaa, ette niistä tulis samhällin keskipistheitä.

Marian tehtävhiin tullee kansa kuuluhmaan meänkielen minuriteettikielikeskuksen perustaminen Matarinkhiin, jolle kylttyyriministeri Alice Bah Kuhnke oon ilmaissut tukea.

-Mulla oon kauhean paljon ajatuksia ja mulla oonki luonolisesti vähän tukholmalaista menoa, niin mie häyn freistata hillitä itteä ette mie en lähe juoksheen liika kovvaa vauhtia. Mutta tämä tuntuu aivan oikealta askelheelta minun elämässä.

Meänkielensi Erling Wande

maria-kommer-att-bo-i-sin-mormors-hus-i-hedenaset-nu-nar-hon-flyttar-upp-foto-privat

Maria tullee asuhmaan Koivukylässä hänen mummun, Viola Krantzin, talossa. Kuva: Privaatti

Andersin merkilisiä jääkäriä levitethään Pohjosmaissa

Anders istuu valopöyän ääressä ja riittaa. Asunossa Kirunassa syntyvät sekä 91:a ette Villitten elämää. Kuva: Richard Lantto

Nyt Toornionlaakson popylääriä jääkäriä Bossea ja Gnustäppiä levitethään yli Pohjosmaita. Sarjakuvapiirtäjä Anders Skoglind Pajalasta oon onnistunnut saahmaan vauhtia sarjale Villitten elämää.

-Tanskalainen förlaaki oon saanut sen yksinoikeuet, sannoo 42-vuotias, joka justhiinsa oon julkassu Villitten elämän ensimäisen albummin ruottiksi.

Saittarovalainen Anders, jolla oon seittemän pelikuormaa Pajalan keskusthaan, oon tehnyt sopimuksen tanskalaisen förlaakin, PIB:n, kansa, yksinoikeuesta levittämhään Villitten elämää kaikhiin Pohjosmaihiin. Se tarkottaa sitä, ette näitten kahen tyypitten seikkailuja mettässä leviävät naapurimaitten lehthiinki. Ruottissa erityisesti NSD, 91:a ja Jahti & Jääkärit oon tähään asti net jokka oon julkasheet tätä sarjaa.

– Se tuntuu villin hauskalta. Mie olen alkanu muuttamhaan täysikokoset sivut puolikokosiksi sentähen ko niile oon silloin helpompi löytää siiaa.

Villitten elämää on Andersin oma sarja joka synty vuona 2001. Uusi albummi, ”Laajattu skottåriksi”, joka julkasthiin oktuuperissa, oon jaettu nelhjään vuenaikhaan, ja jääkärit Bosse ja Gnustäppi päähenkilöinä.

-Sivutyyppiä oon kansa määrättömästi tässä sarjassa, semmosia jokka oon oikeita ihmisiä mutta Bossen ja Gnustäpin mie halvan erottaa niistä. Mie halvan antaa heile omia ominaisuuksia loukkaamatta kethään muita.

Gnustäppi kuuluu vanhaan sortin jääkärhiin ja sillä oon vahva itteluottamus, Anders selittää. Hään oon suursaalitten jahtaaja ja Ruottin vastaus Hemingwayle.

-Se ei ole mikhään sattuma ette Gnustäpilä oon leopaardinprikulinen hattu.

Anders ei jahtaa itte, mutta hällä ei ole minkhäänlaisia prubleemiä saa jännitäviä kohtia hirvenjahissa paperille.

-Kaikki Saittarovassa jahtaaava muutko mie en, mutta mie olen ollu matkassa mettässä kläpistä asti.

seriealbumet-viltliv-om-jagarlivet-i-norr-har-kommit-ut-i-handeln-och-kan-bland-annat-kopas-via-bokus

Sarjakuvaalbummi Villitten elämää, joka selittää Pohjosen jääkärielämästä, oon nyt kaupoissa ostettavanna ja saatethaan ostaa Bokus-förlaakin kauttaki.

Lausuntoja Toornionlaaksosta

Andersi oon tunnettu siittä, ette hään oon detaljirikas ja nuuka ko hään tekkee kuvat. Monet toornionlaaksolaiset ilmaukset Villitten elämä-kirjassa paljastavat kuvvaajan taustan.

-Vaikka mulla ei pruukaa olla niin paljon kirosanoja, sitä vastoin mie välistä lasken vähän leikkiä paikannimistä.

Norrbottenilaisia ympäristöjä näkkyy vähän sielä täälä, mm. Kierunasta.

-Bosse ja Gnustäppi asusteleva Saittarovassa, mutta yhtäkkiä kylä saattaa saaja leikkikartanon eli sporttikaupan. Minun pikku 50:n hengen kylä oon sarjamailmassa kasuava perukka.

Andersi toivoo ette kassassa alkaa helisemhään sitte ko albummi oon julkastu. Mutta se ei lopu sillä.

-Mulla oon materiaalia kuitenki kymmenheen Villitten elämä-albumhiin.

Andersi piirtää 91:aaki. Sen sarjan kansa hään oon puuhailu ainakin vuesta 2009 asti ja tulevaisuuessa hään tullee piirtämhään Åsa-Nisseäki.

anders-skoglind-har-ritat-sig-sjalv-foto-privat

Anders Skoglind oon riitanu ittensä.

Mistäs sinun kyky tullee?

-Mie piin paljon ikävää lapsena ja siittä se kreatiivisuus nousee. Mie olin ainua oppilas minun luokassa ko ei ollu kethään muita samanikäsiä. Met olima 9 kolululaisia vuosiluokissa 1 – 6 ja sitä sai itte keksiä sen päästä ko saatto. Paperia ja pänniä oli tietenki aina saatavissa.

Andersila oon kansa taitesepän koulutus ja hään valmistellee kaikkia kirhveistä valokruunuihiin. Juuri nyt hään oon tekemässä kirhveenvartta.

-Mie olen löytäny hyvän tasapainon elämässä riittaamisen ja takomatyön välilä.

Meänkielensi Erling Wande

anders-skoglind-ar-bade-smed-och-serietecknare-foto-privat

Anders Skoglind oon seppä ja sarjakuvapiirtäjä. ”Mie olen löytäny hyvän tasapainon elämässä”, hään sannoo. Kuva: Privaatti

Fagervall alottaa terhveysreisut Espanjaan

Markus Fagervall ja olympiamitalisti Lars Frölander oova Espanhjaan marraskuussa tehtävän Uusi alku-reissun isäntiä. Kuva: TM Real Estate Group

Tornionlaaksosta kotosin oleva idolivoittaja Markus Fagervall siirtyy terhveysalale. Hään alottaa yhessä olympiavoittaja Lars Frölanderin kans jooghaan ja rentoutumisheen keskittyvät terhveysreisut. Het vetävä 22-27. marraskuuta alotusleirin Espanjassa.

Markus, joka oon syntynny Övertorniolla ja voittannu Idol 2006 kilpailun, tykkää, ette terhveyellä oon kyllä aina ollu tärkeä sia hänen elämässä. Ko hään oon kierrelly musikanttina ja artistinna vuosikauet, hään ossaa antaa arvon niin treenaamiselle ja ko hyvälle sapuskallekki. Hään suoritti lophuun Uuumajassa äskettäin kokkikoulutuksen.

-Mie oon ollu aina kiinnostunnu treenauksesta, sannoo puolesta entinen jääkiekon pellaaja.

Terhveys oon tullu fölhjyyn ko hään ja eliittiuimari Lasse kohtasit 2008 Jäälä tähtien (Stjärnor på is) nauhotuksessa.

-Sielä met ystavystyimmäki.

Lassella oon kasvispohjasen raviinon terhveyslinja. Vuosi aikaa Markus kysy Lasselta, ette saattasko hään haalia kokhoon joitaki smoothie (heelmäpyre) ja juissi pohjasia reseptiä. Tämän jälkhiin koko hoijosta räätälöity espanjalaisen puulaakin kanssa Mar de Pulpin leirin ja aktiivisen kesäloman suunitelma Almeriassa.

Osallistujat tulevat Espanjassa kohthaahmaan Markuksen ensi siassa kokkina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leiri Mar de Pulpissa, Espanjan Almeriassa oon Markus Fagervallin ja Lars Frölanderin terhveysreisun määränpännä. Kuva: TM Real Estate Group

Leiri meren rannala (Camp by the sea) konseptin lähtökohtana oon halu antaa uusi alku itten kunki elämälle. Sie saatat ellää stressattua elämää ja lyyä varsin laimin sinun ruokapuolen? Sie kaipaat ottaa lunkisti ja antaa niin kropan ko sielunki rauhottua?

-Met syömmä viien päivän ajan vain nestemäistä sapuskaa, Markus sannoo ja niin kevyesti ko vain mahollista, ette kroppa käyttää raviinnon. Met tulema olheen päivät 2000 kaloorilla niin ette misthään paastosta ole kuiten kyse.

Mutta silti: ainoasthaan heelmäpyrheitä, juissia ja keittoja oon tarjolla. Joogasta ja meditaatiosta tullee päivittäinen ossuus samon ko luennoista; mm. tohturi David Stenholtz´n joka oon asiantuntia ko oon kysseessä ruuan ja terhveyen yhtheyet. Hään oon puhheenjohtajanna Lääkäri tulevaisuuen puolesta-järjestössä.

-Reisun tarkotus oon päästä vähän toppaahmaan vauhtia.

-Met kattoma kans, ette ruokavaliossa oon hyvin vähän sokkeria. Jos sie syöt sinun arjessa paljo rasvaa ja sokkeria niin reisu tullee olheen sulle työläs näitten vierotusoihreitten tähen.

Toissaalta se saattaa olla sulle askel oikeehaan suunthaan ko sie tunnet eron.

Ette reisu olis kaikile niin hyvä elläymys ko mahoolista, kaikin ilmottauvat saava eeltä käsin suosituksia, joita seurata ja lisäksi jotaki fölhjyyn, jota seurata ruokahoijoissa vielä neljän viikon ajan kothiintulon jälestäki.

Markuksen vaimo oon kasvissyöjä (vegan) ja vaikka Markus ei oo itte semmonen, hään oon kuiten tietonen siittä, mitä suuhun pannee. Hään välttää teknisesti valmistettuja (processad) ruokia ja tekkee tänhään jo parempia ruokavalintoja ko muutama vuosi aikaa.

-Jos oon aatus, ette ruualla oon jotakikhaan vaikutusta sinun terhveytheen niin mie piän, ette kannattaa tarttua tilasuutheen ja tulla fölhjyyn tälle uuen alun reissule.

Leiri tulhaan toistamhaan kevhäällä 2017.

Jos sie halvaat tietää lissää niin mene internetin sivuile Marholidays.net (ruottiksi) Maksimissa 30 saapii paikan.

Meänkielensi Matti Junes

overtorneabordiga-markus-fagervall-foto-privat

Övertorniolla syntynheelä Markus Fagervallila oon kokkikoulutus ja hään panostaa terveytheen ja mietiskelhyyn. Kuva: Privaatti

 

Seijan iloset vanhan ajan vaatheet leviävä ympäri maata

Seija Waara rakastaa suuria kuvioita ja ilosia färeja kaikessa, mitä hään tekkee. Kuva: Privaatti

Vanhan ajan kankhaitten uuskäytöstä vaatheissa, jokka nouattavva 1960- ja 1970-luvutten malleja, oon tullu ahvääriajatus Seija Waaralle Pajalassa. Ompelia oon saannu menestystä Instagrammissa ja Namakirjassa. Tillauksia tullee oiken vyörymällä.

-Jokhainen vaateparsi oon uniikki, mie ompelen vanhalla tyylillä ja tehen käsin kaiken, Seija sannoo.

Melkein kaikki kankhaat, jokka hään ottaa työn alle, oova käytettyjä ja niissä näkkyy ajan hamphaan jälki, mutta Seija freistaa kuiten välttää mahollisia vikoja ko hään sovittaa kaavoja. Hään käyttää näitä hänen malleja 3-4 kertaa viikossa ko uusi kläninki taikka väsky syntyy Kaunisvaaran koissa.

-Minun saamista tillauksista suosituin oon pitkähiaenen kläninkimalli, A-malli 1960-luvulta, Seija kertoo, jonka yritys kulkee nimelä Siskoretro.

Seija oon syntynny Suomen Pellossa ja asunnu Ruottissa 40 vuotta. Hään meni ompeliakoulutuksheen ja opetteli vissit hoijot jo sillon, joitten jälkhiin hään tekkee vieläki, niinko päärhmeen piilo-ompelu käsin.

-Käsin päärmätty kläninki laskeutuu siistimmin ko konheela ommeltu.

Hään laittaa lisäksi vuorauksilla ryhtiä kaula-aukhoin.

seija-waara-nyproducerar-i-gammalt-tyg-foto-privat

Seija Waara tuottaa uusia vanhasta kankhaasta. Kuva: Privaatti

seija-handfallar-alla-sina-plagg-foto-privat

Seija päärmää käsin kaiken mitä tekkee. Kuva: Privaatti

Vastakohta pikavalmistheille

Voipii hyvin sanoa, ette Seijan hoijot oova aivan vastakohtia päivän tekstiiliteolisuuen pikavalmistheille. Hän valmistaa kuusi päivää viikossa Naamakirjan ja Instagrammin tuomia tillauksia. Näitten tileille hään laittaa hänen ompelemia uusia malleja ja hänen färikhäitten kankhaitten varastomallit, joista asiakas saattaa sitten valita.

Siskoretro-yritykselle oova tunnusomasia Marimekon tyyliset suurikuvioiset iloset kankhaat. Suunthaus färikhäissiin ja suuhriin kuviihoin ellää muuten nytten uutta aikaa retroihmisten ja yli 40-vuotiihaitten vaimotten parissa. Melko ussein Seija saapii kangaspalan asiakhaalta, joka puolesta oon saannu sen hänen äitiltä taikka mummolta. Saaha kantaa oman lapsuuen vaatepartta antaa aivan erikoisen tuntheen.

-60- ja 70-luvuila aatelthiin, ette se ole mitenkhään outoa, ette olla kirjavasti puettu, sannoo 59-vuotias Seija. Siltä net kaikin sillon vain näytit.

en-skotvaska-a-la-siskoretro-foto-privat

Hoitoväsky á la Siskoretro. Kuva: Privaatti

Vanhat kankhaat säilyvä hyvälaatusinna

Seijalla oon kotona koko joukko kankhaita, jokka oova tulheet hälle kotisivuitten ja naamakirjaryhmitten kautta. Suomessa taikka Ruottissa 50 vuotta aikaa valmistetut kankhaat pitävä ylheensä hyvän laaun pareemin ko tämän päivän pikavalmistheiset, Seija kertoo.

-Jos ei olis kyse juuri siittä, ette materia pittää laaun ja färit, niin ei olis mithään järkeä satsata niitten käythöön uuesthaan. Mie en kans halua käyttää niin paljon minun aikaa semmosheen, joka ei kestä.

Seija ei ole aina ollu ompelianna. Koulutuksen jälkhiin 1975 tuli sen tilale maanviljelys yhessä hänen miehen kans, mikä vei oman ajan, ja ko se sitten lopetethiin, hään meni kotipalvelhuun ja vanhustenhoithoon töihin. Hään palasi takasi ompelun parhiin 4 vuotta aikaa ja käynnisti Siskoretro-yrityksen.

Hään istuu enimäksheen kotona ja ompelee, mutta oon hänet nähty pari kertaa Pajalan markkinoillaki.

-Mie en ehi ookata ympärhiinsä viisaamassa minun hoitoja. Mie ompelenki vain tillauksesta eikä mulla ole mithään ylimäähräistä myytävännä. Mie oon saannu firmoilta usseitaki kyselyita, jokka halvaisit päästä mukhaan myyhmään eelheen minun vaatheita, mutta se ei okein passaa minun työtaphaan.

Meänkielensi Matti Junes

en-stadrock-fran-1950-talet-ar-hogsta-mode-nufortiden-foto-privat

Siivoustakki 50-luvulta oon nykyhjään mitä suurinta muotia. Kuva: Privaatti

 

Ann-Sofin lyhytfilmit haastava kuvan toornionlaaksolaisvaimosta

Ann-Sofi Taavo Svansteinistä oon löytäny ilmasukeinon instakrammikontun esterii1 kautta. Valokuva: Yksityinen

Fikyrillä Esteriilä Svansteinista oon 900 seuraajaa instakrammissa. Hyymuri lyhyissä veppileikkauksissa houkuttellee yhä enämpi jokka tykkäävä Ann-Sofi Taavon ittepaljastavasta rollifikyristä. Ankarissa huohneenkorjuissa ja palettiaskelheissa vintilä löytyy totista pohjaääntä mikä käskethään psyykkiseksi epäterhveyeksi.

-Pienestä saakka mie olen uneksinnu ette viihtyttää, välittää tietoa ja saa ihmisiä nauramhaan. Jos mie sillä laila saatan ulettua ihmissiin ja selittää kunka se oon ette 30 vuotta ellää psyykisen epäterhveyen kans, niin mie olen tytyväinen, sannoo Ann-Sofi.

Instakrammikontussa esterii1 hään esittää ittensä ja hänen aliaksen hulluna ämmänä jolla oon hyymuria ja kristilinen elämänkattanto. Tässä saapii seurata häntä arkipäivän pienissä koukuissa. Esimerkiksi yhessä tansissa vintilä missä Esterii, saha ja rottinki montteerattu stäätrokhiin, antaa mailman tietää ette hään oon katheelinen ko ei saa olla myötä SVT:n ylösotetussa Saunapaletissa. ”Mutta tosi toornionlaaksolaisvaimo pärjää aina koska se löytää omia keinoja.” Esterii tuumaa reiphaasti.

-Rollifikyri oon osa minusta, minun perintheestä ja minun kylttyyristä. Se oon aika ottaa esile toornionlaaksolaisvaimon – pryytit jokka jäävä tänne ylhääle oon aika tyffiä ja ossaava kohta kaiken.

-Hyymuri oon pelastannu minun useasti. Esteriin eesotoitten kautta vintilä kotona kylässä mie saan ulos minun tarpheen olla seenin päälä.

Aika heittää häpeämästä

Ann-Sofi kertoo joskus eri tapahtumissa psyykkisestä epäterhveyestä ja sillon hään kans pruukaa ottaa matkhaan hänen rollifikyrin, ette se ei tunnu ylön raskhaalta.

-Mutta se ei ole helppo mennä ulos pikku samhällissä ja selittää ette oon psyykkisesti sairas, sannoo Ann-Sofi. Sentähenki se oon yksi maan issoimista kansantauista ja mie tykkään ette se oon aika heittää häpeämästä sitä.

Hään selittää ette hällä ei ole yhthään tietettä mihinkä noijaa. Mutta hällä oon ymmärystietettä: sana jonka hään itte oon keksiny mikä merkittee ”se mitä elämä oon antanu”.

Esteriilä hään halvaa viä esile ette sitä saattaa lua vaikka sitä tykkää ette ei ole mithään.

-Jos sulla oon vain sie itte niin luota siihen! Esterii synty justhiin tyhjästä.

esterii-i-baktagen-i-ett-tornedalskt-kok-foto-privat

Esterii leipomatouhussa toornionlaaksolaisessa köökissä. Valokuva: Yksityinen

Hyväksytty perheeltä

Ann-Sofin mies ja kläpit pruukaava saa kysymyksen jos filmit koskeva heitä ennenko net julkasthaan. Hyväksyminen heiltä oon tärkein, hään sannoo, hään yrittää ette ei välittää kriitikoista. Ann-Sofi oon kasunu ylös lestaatialaisessa seurakunnassa ja oon kristitty niin Esterii saattaa tietysti olla ärsyttävä joilekki.

-Mie olen aika pörrö ja hööpö niin tämä ilmasukeino soppii mulle hyvin. Mie rakastan Toornionlaaksoa, en ole koskhaan asunu missään muuala ja olen voimakas paikkakuntalainen.

Yhessä veppileikkauksessa pelattu sisäle puutarhaassa Toornionväylän varrela hään vettää naapukan päähän ja tuumaa: ”Tuorestaina se näyttää ette mie lähen Stockholhmiin. Tuntuu niinku lähtisin Austraalihaan. Näemä taas, kaikki jokka mie tunnen! Ei silti ette mie tunnen kethään, mutta kuitenki.”

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

 

rollfiguren-esterii-framstar-som-en-lite-galen-men-stark-tornedalskvinna-foto-privat

Rollifikyri Esterii näyttää vähän hullulta mutta lujalta toornionlaaksolaisvaimolta. Valokuva: Yksityinen

EM-kolmonen: ”Mie träänaan paljon enämpi ko kaikki muut.”

Ruottin lanslaaki otti äskettäin pronsin daartti-EM:issä Hollannissa. Paras tulos lanslaakile 26:heen vuotheen. Tony kuvan oikealla puolen. Kuva: Ruottin lanslaaki

Yksi Euruupan daartti-pelin huippupellaajia assuu Mataringissä. Tony Alanentalo oon juuri saanut pronsin yhessä Ruottin daartti-lanslaakin kansa.

-Minun vahvuus oon siinä ette mie träänaan paljon enämpi ko toiset, sannoo 46-vuotias. Se koskee niitäki jokka oon myötä lanslaakissa.

Hään assuu Mataringin keskustassa yhessä vaimon ja neljän lasten kansa eikä ole sen enämpää vauhtissa ko kukhaan muu. Mutta hänen elämä oon vähän erilaista. Niinä aikoina ko aktiviteetti oon matala Juoksengin Rektabissa hään seisoo ylivooninkissa omassa Matarinkitien kämpässä ja harjottellee tikanheittoa. Kuus-kaheksan tiima päivässä. Daartti oon ollut ”hänen” asia vuesta 1992 asti ja nyt hään oon Euruupan parhaita. Mutta minkhäänlaista ylpeyttä tästä pronsista hään ei tunne nyt suohraan kilvan jälkhiin.

-Met olima lähelä hopeaa, mutta sen otit englantilaiset ko net löit Hollannin tiimifinaalissa. Niin ette met saima tyytyä pronsshiin, toteaa ”Hullu ruottalainen”, joka oon Tonyn lempinimi.

Henkilökohtaisesti hään pääsi viienelle paikale EM-tuplassa yhessä Daniel Larssonin kansa ja viienelle paikale tiimipelissäki.

Kilpailee vintiläki

Ette ylipäätänsä päästä EM-kilphaan yllätti Tonya vaikka kunto oon kauon ollut hyvä. Kevän mailmanrankkinkikilvan Suomessa hään voitti ja sen jälkhiin lanslaaki otti varsin yhtheyttä hänheen. Enniiten Tony kilpailee Suomen eliittisarjassa, sielä tämä homma oon suuri. Sielä hän voittiki viimi vuona pisteliikan. Hänen trääninkikumppanit oon muuten Aavasaksassa ja Ylitoorniolla. Mutta tavalisempi oon, ette hään oon myötä webcam-kilpailuissa kotona omassa kämpässä tietokonheen kautta, jossa vasthaanpellaajat oon koko maailmasta.

-Mulla oon kaamera meeterin päässä taulusta ja met kilpailemma toelisessa aijassa. Met pellaama meän kumppania vasthaan ja se oon hyvvää kilpaharjottelunaki, sitä vähän hermostuuki.

Mutta ei tässä sen rikhaamaksi tule. Kaikki kilpareisut hään häätyy maksaa omasta plomskasta.

-Häätyy olla ymmärtäväinen froua ja häätyy häntä vähän smööratakki niin ette se hyväksyy tätä reisaamista ja kilpailemista.

tony-alanentalo-tavlar-i-swedish-open-2016-foto-privat

Tony Alanentalo kilpailee Swedish openissa 2016. Kuva: Privaatti

Paras mailmassa

Hänen oma ponnistusvoima hyötyy tuntheesta ette saattaa voittaa.

-Ko oon voittanu ison tyrneerinkin niin sitä saattaa tuntea olevansa paras mailmassa vaikka se saattaa olla vain paras Suomessa.

Jo ensimäisen kerran ko Tony otti tikat kätheen ja alko sihtaahmaan niin hään huomasi ette hään aina eli kohta aina osasi oikehaan paikhaan eli oikeen lähele sitä. Sen jälkhiin hään alko träänaahmaan neljä-viisi tiimaa päivässä ja vuotta tämän jälkhiin hään kiipesi ylös paikale joka tarkotti ette hään kuulu kymmenen parhaitten joukhoon Suomen Lapin rankinkilistala. Sama asia tapahtu Ruottissaki.

Koko trääninkin salaisuus oon se ette kaikki häätyy olla auttomaattista ko viskaa.

-Sie et saa joutua siiheen ette hunteeraat kunka sitä seisoo eli kunka pittää heittää, lihasmuistoahaan sitä koko aijan träänaa. Mitä ykstoikkoisempaa, sen parempi.

Sen missä saattaa vaihetella oon kaksnastasen eli kolminastasen eli ”bulls eye”-mallin välilä, net antavat eri määrän pistheitä sen jälkhiinko mihinkä paikhaan tikka joutuu. Hään saattaa tehhä vähän eroa siinäki kunka hopusti hään viskaa.

Hyvä ominaisuus Tonyla oon se, ette hään ei pölkää häviämistä.

-Mie tykkään siittä ko saapii olla paras enkä pölkää johtaa kilpailua. Jos sinua pelottaa häviäminen, niin sie alat hermostumhaan ja oon hankalampi voittaa. Daartti oon hyvin paljon hermourheilua.

Meänkielensi Erling Wande

 

Tornionlaakso muuttuu Haltioitten laaksoksi

Åsa Rosén oon hänen elämässä aina piirtänny ja kirjottannu. Nytten oon Tornionlaaksolla tuuri tulla ulos kirjamuo’ ossa. Kuva: Helena Mettävainio

Vuuen 2017 aikana ilmestyy Tornionlaakson methiin liittyvä fanttassiiromaani. Kirjailia Åsa Rosén, jonka juuret oova Övertorniolla, kääntyy nytten hänen uuella trilokialla nuorten puohleen.

Romanit tuleva käsittelheen haltioita ja omituisia olioita.

Tukholmassa asuvaa Åsaa oon tituleerattu tähhään saakka lastenkirjailiaksi ko hään oon julkassu kolme kirjaa Sirkus Carambasta. Sirkusmaailma oonki aina kiinnostannu häntä. Hällä oon sen tähen toistuski, ette hään oon tulennieliä! Viiminen sirkuskirja tuli ulos syksyllä vuosi aikaa.

Nytten jo 49 vuotias Åsa muutti kotoa Krookskavägeniltä 20:n ikäsennä suohraan San Fransiskhoon taitheen kouhluun ko Tukholmassa vielä ollu taitheen ammattikorkeakoulua (Konstfack). Åsa siirty myöheemin webb-suunnittelun ja animaatioitten parhiin ja teki koulutusmateriaalia SVT:lle.

– Mie kirjotin koko joukon osotelmien käsikirjotuksia Bolibompan webbhiinki.

Natur&Kulturin opetusosotelmista kerkes tulla hälle leipätyö ennen ko hään päätti, ette hään halvaa olla kirjailia ja kuvittaja.

Kontrahti Raben&Sjögrenin kanssa

Kirjottaja-akatemiin ansiosta hään alko muutama vuosi aikaa luonostella mielikuvitusromaania, jonka tapahtumat liikkusit Tornionlaakson mettissä. Hään oon kirjottannu kontrahtin kolmen kirjan sarjasta työnimellä Haltioitten laakso (Viskornas dal).

– Mie alon siinä samassa aatella kertomusta mettästä, missä keijut ja haltiat elävä heän seikkailuita.

– Kustantajastaki se tuntu jännittävältä milhjööltä ko siittä ole aiemminkhaan kovin paljo kerrottu, Tornionlaakson mystiikasta.

Kerrokkos sie oman elämästi kautta niissä kirjoissa?

– Ehottomasti. Vaikka kirja olekhaan suoranaisesti omaelämänkerralinen niin mie silti rakennan sen hahmot semmossiin hoithoin, mitä mie oon itte kohannu sielä ylhäällä. Välistä kertomukset nouseva framile minun lapsena kuulemitten tarinoitten pohjalta.

Sinun lapsuuenkoin köökiäkös oon leikillä kuttuttu yhtheyskeskukseksi?

– Kyllä ja sitä se oon vieläki.

Jopparit, mysiikot, mettämiehet ja tullimiehet oova vuosien varrela kokkontunheet heän tarinoitten ympärille. Åsan mies kummeksuki heän suhtheen alussa ko hään kerto, ette heän köökissä saatto olla tuntematon ihminen, vaikka kumpikhaan hänen vanheemista ollu kotosalla. Hään saatto hyvinki oottaa kahvikupposta?

Mitäs sie kaipaat Tornionlaaksosta?

– Mie kaipaan vainki lunta. Ja kevättalvea mie kans rakastan sielä ylhäällä.

– Tornionlaakso tuntuu välistä ko aivan toiselta planeetalta ko sielä lukita oviakhaan ja sielä oon niin suuri luottamus toisseen. Sen luottamuksen mieki oon saannu minun fölhjyyn. Kansa oon täällä alhaalla enämpi pölössä ilman, ette heilä olis siihheen mithään varsinhaista syytäkhään.

Åsan perhe assuu aivan Tukholman ulkopuolella talossa, jota aiemmin kuttuthiin Paakari Bengtssonin paakeriksi. Tuola työnimelä saattaa piiain tulla ulos uusi lastenkirjasarjaki vielä?

Meänkielensi Matti Junes

cirkus-caramba-foto-privat

Kolme lastenkirjaa Sirkus Carambasta oon jo julkastu vuosina 2013-2015. Kuva: Privaatti.

” Älä tartu pukupuliissiin – kanna Toornionlaakson pukua niinku itte halvat.”

Elisabet Martinsson tykkää ette se oon tärkeämpi ette käyttää pukua ko ette hämmäilä pukupulisitten lujia sääntöjä. Valokuva: Privaatti

-Tärkein oon ette sie kannat Toornionlaakson pukua aivan niinku itte halvat. Älä tartu pukupuliissiin jokka kritiseeraava tetaljia sinun puvussa, sannoo Luulajalainen Elisabeth Martinsson, Ruottin kansantansiseurassa, joka oon ekspertti kansanpuvuile Norrbottenissa.

Selitys kunka Toornionlaaksonpuku tuli aikhaan oon koottu Elisabet Martinssonin kirjotuksessa Pukuja Norrbottenissa. Ko mie soitan hälle ette saa haastatella hänen hään sannoo suohraan ette ei oikeasthaan ole olemassa Toornionlaakson pukua. Hään kuitenki selittää Norrbotteninpuvusta mikä tehthiin monessa mallissa 1912 jälkhiin kehotuksen komiteasta Luulajassa.

Komitean jäsenet päätit ette puku sais monta eri färinvaihtelua riippuen mihinkä jeokraaffisseen alueessen kuuluu. Vihriäinen valithiin Toornionlaakson puvule, santelinfärinen Luulajanalueela ja sininen Piitimessä. Kiruna sai kans sinisen färin.

-Sininen färi Kirunalle oli mitä Hjalmar Lundbohm päätti.

Vaimoin puku tuli mahottoman ylösotettu ja käytethiin työtuala ja kouluissa – kaikila kläpilä olit puvut päälä.

1956 Hemslöjden halusi muuttaa sen ko net tykkäsit ette se oli menny niin rumaksi soan aikana. Net tehit uuen Norrbottenin puvun mutta ei kerihnee tehhä ko vaimon puvun ennen ko taistelu sytty.

-Se tuli oikea sota Hemslöjdenin ja vanhemitten föreninkitten välilä Norrbottenissa jokka arvostit vanhaata pukua hyvin korkeasti.

56:es tuli parenteesi

Elisabet ei kuttu 1956 vuen pukua, mikä oon kuorittu mallilta ja muistuttaa emänän pukua, Toornionlaaksonpuvuksi. Ei, se oon saanu nimen 56:es lyhimästä tärkimphään.

-56:es kattothaan parenteesinä histuuriassa, ja se ei ole niin käytälinen ko siinä oon valkea vyölinä mikä helposti tullee likanen.

Jälkhiin ko 1912-vuen puku täytti 100 vuotta se oon saanu nousun. Moni vanhempi halvaa myyä puvun ja joku nuorempi halvaa laittaa.

-Mie tykkään ette into oon lissäintynny vähän, olletikki Toornionlaaksossa missä se jollaki mallin erottaa toornionlaaksolaisen muista norrbottenilaisista.

-Toornionlaaksossa oon kans erityinen tunne alkuperäle.

56an-foto-svenska-folkdansgillet

56:es kuttuthiin tämä vaalea puku mikä sai paljon kritiikkaa. Ei se koskhaan hävittänny 1912 vuen vihriäistä pukua. Valokuva: Ruottin kansantansiseura

Kunkas tärkeä oon ette kantaa oikeat osat Toornionlaaksonpukhuun?

-Sie kannat sen aivan niinku halvat. Jos sulla ei ole reikäplyysiä saatat ostaa tavalisen plyysin. Tärkein oon ette sie käytät sen ja tykkäät ette se soppii sulle hyvin. Ei tartte välttämättä olla paulakengät.

Komersielliä syitä oon vuosikausina tehny ette monta ossaa oon lisätty jokka ei kuulu siihen. Esimerkiksi vihriäinen huivi. Niitä oon monta eri mallia päähineitä missä valinta oon valkea huivi eli pruteerattu lakki. Mustat kengät niinku pymsit eli ruojuskengät sopiva.

-Ei tartte välttämättä olla paulakengät.

Osta sinun puku kierätyksestä

Mitäs Toornionlaaksonpuku maksaa? Omatekopuku saattaa maksaa 10 000 ja 20000 kruunun välilä mutta sie saatat löytää pukuja erilaisissa osto – ja myymäsaitissa 3000 kruunula eli vähemin aivan sen päälä missä kunnossa net oon ja mitä siihen kuuluu.

-Muista ette hamheen ja liivin helposti saattaa muuttaa sinun koole ja uuen plyysin sie saatat ostaa.

Pohjosnorrlantin piiri Folkdansringenissä järjestää pukukierättämistä missä ihmiset joila puvut oon käyhnee liika pieneksi saattava myyä niitä kokohnaisena eli osissa. Kierätyksen kohtaa kotisivula www.folkdansaren.se

Elisabet tykkää ette kansan – ja seutupukuja saattaa käyttää monessa eri tilantheissa.

-Häissä, kastajaisissa, kansanpäivilä, juhlissa, surussa ja fästissä.

Mutta hään oon pahoilansa pukupulisille millä oon lujat mielipitheet.

-Meilä oon ollu niin monta pukupulisia vuosikausina jokka oon sanohnee minkämallinen Toornionlaaksonpuku pittää olla. Ette pittää olla hattu, ja ette pittää olla vihriäinen huivi olkapäilä…. Met yritämmä viä esile ette häätyy saa olla vaihtelua, niitä saattaa kantaa eri mallila ja ei tässä ole oikeaa eli väärää.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

illustration-tornedalsdrakten-david-redebo

Tämän näkönen Toornionlaaksonpuku oon mikä luothiin 1912. Hamheen pohjafäri oon vihriäinen ja punanen ja siinä oon pruteerattu pakkari siula. Kuva: David Redebo