Foto: Nils Jakobsson / BILDBYRÅN
Kuva: Nils Jakobsson / BILDBYRÅN
Sattajärvessä Tornionlaaksossa löytyy Keron liike, joka tekkee nokkakenkiä vuesta 1929:stä saakka. Emma Kero oon kolmas polvi omistajia liikheessä, yhessä hänen nepokan Erik Keron kans.
– Mie olen ollu töissä liikheessä 1997:stä saakka. Se oon erityistä ette pittää liikettä, joka oon niin erilainen, se oon perine hoitaa. Se oon ollu hauskempi ko mitä mie hunteerasin, ko sitä oon kasunu ylös liikeperheessä, niinku mie, niin sitä tietää ette löytyy monta haastetta.
Se oli Emman farfaari, Yrjö Kero joka alko liikheen. Sillon oli karvaria joka kylässä, mutta hään meni askelheen eemäs ja otti suutarin siihen. Ko Emma ja hänen nepokka otit yli 2005 niin liike jaethiin kahtheen puulaakhiin karvari ja suutari.
Nokkakenkä oon alkuperin oikeasthaan kumakka ja se löyty joka paikassa Pohjolassa missä oli lunta, selittää Emma. Itten nokan tehtävä oli pysyttää sivakan paikoilansa. Ko vaasaloppi vietti 100 vuotta viimi vuona, niin oli monta hihtajaa jokka hihoit ajankohtasella kalustheela, justhiins nokkakengilä.
Monele nokkakengät kuuluva tietysti yhtheen saamelaisten kans ja saamelaiset oon käyttänhee kenkiä koltin kans ja se oon piiain tehny ette kuva nokkakengistä oon ette nokkakengät oon saamelainen merkki, meinaa Emma.
Mutta milläs mallin nokkakengät oon osa tornionlaakson kylttyriperintheestä?
– Nokkakenkiä oon aina ollu täälä, vastaa Emma lyhyesti ja varmasti kysymykseen.
Nokkakengitten historia saattaa mennä niin kauas taapäin ko 1500-luvule. Ennen ihimiset neulot nokkakengär itte ja 1950-luvula kengät Keross tehtiin käsin.
-Ja vieläki oon paljon käsityötä, siinä mitä met tehemä tänäpäivänä – neulomakoneheela neulothaan oikeasthaan vain nöyhlet, sannoo Emma.
Kummatki, poronnahka ja lehmännahka käytethään nokkakenkhiin ja karvathaan aihneila luonon kasvista. Kaikki nahka ostethaan täältä läheltä ja pikku nahkakappalheista kehitethään koko aijan uusia tuotheita ette ei mithään mene hukhaan. Emma näyttää pruunin passifutraalin, mutta net tekevä kans plompukoita ja arpantia. Kestävyys oon tärkeä sana koko tuotanossa.
Miltäs markkina nokkakengile näyttää?
– Met myymä enniiten Pohjosmaissa, Ruottissa, Norjassa ja Suomessa, mutta met saama kans tillauksia muista maista meän verkkokaupan kautta.
Emma näyttää menekkitavaran ja enniiten tykäätyn nokkakengän, Lumitassu, valkea sneakerimallinen nokkakenkä, missä oon korkea sola – ja niinku monta Keron tuotheista Lumitassu löytyy monessa eri färissä. Lumitassu sanothaan kengäksi, missä kaupunkilainen ja uuenaikhainen kohtaa klassisen käsityön – missä kaupunki ja maa löytävä toisensa. Nimi tuli kilpailussa ko yli 3000 nimiesitystä lähetethiin sisäle. Hänen oma favuriitti oon musta Nokinokka.
Settemänkymmenen luvula nokkasaaphaat olit esimerkiksi mallissa ja niin trentit jatkava ylös ja alas.
– Moni selittää esimerkiksi ette heilä olit meän nokkatohvelit taakiksessa, hään sannoo ja noutaa varsin pienenkokosen tohvelin vaaleanpruunista nahasta. Sitä met olema jatkanhee tekheen koko aijan. Mie käytän itte tohvelia siksi ko se oon niin sopeva, hään sannoo.
Teksti: Karin Skoglund
Käänös: Karin, Linnéa ja Märta Nylund
