-Mie saan ussein näyttää eroja suomenkielessä ja meänkielessä minun oppilhaile, sannoo kieliopettaja Camilla Mattila. (Valokuva: Yksityinen)
Camilla Mattila oon kolmikielinen. Ruotti, suomi ja meänkieli oon 27-vuotihaan arkikielet. Nyt hään lukkee opettajaksi suomenkielessä ja meänkielessä. Tarve opettajia minuriteettikielissä oon suuri.
Ei ole yhthään erityistä koulutusta opettajille kumphaanki suomenkiehleen ja meänkiehleen. Niin Camilla järjestää oman tien missä hään saapi pätevyyen opettaa minuriteettikieliä. Hään lukkee pari vuotta sitten kumpaaki suomea ja meänkieltä yksityisissä kursissa Uumajan ynivärsiteetissä.
-Äitinkielessä riittää jos sulla oon ainetaitoa opettaa. Mutta ajatus oon ette minusta tullee pätevä kieliopettaja.
Mataringissä oon iso tarve Camillan taitoa, siksi hällä oon jo tehtäviä peruskouluissa ja jymnaasiekouluissa. Nyt justhiin hällä oon 23 oppilasta suomenkielessä ja tistansila hään opettaa kaks oppilasta meänkielessä. Net asuva Uppsalassa.
Camilla oon kasunu ylös Korvassa Mataringissä.
-Minun isä Roger oon aina puhunu ruottia kotona ja äiti tullee Suomesta. Minun sukulaiset isän puolelta oon puhuhnee meänkieltä niin mie olen kasunu ylös kolmen kielen kans.
Hällä oon kauon ollu hunteerinki tulla opettaja, ensin se oli matematiikkiä mitä hään hunteerasi. Mutta aihneenopettajanna häätyy valita kaks ainetta ja suomi ei löytyny lisävalintanna.
Luki suomea harrastuksena
-Sillon mie alon lukheen suomea harrastuksena. Sitte mie hoksasin ette mie kuitenki saattaisin tulla opettaja suomenkielessä, omala keinola.
Ko kielenoppimiset oon valhmiit hään meinaa lukea petakokiikkiosan. Hään räknää olla valmis rapean kolmen vuen päästä.
Miksis justhiin meänkieli?
-Sehään oon yksi minun äitinkielistä, puhua ja lukea tullee auttomaattisesti mulle. Mie halvan kans auttaa ette säilyttää sen tulevalle polvele.
Camilla tykkää ette se oon tärkeä ette kans syventyä kramatiikhiin ja tavvaamisseen.
-Mie en toela tieny ette oon tarve minuriteettiopettajia täälä ylhäälä, sen mie sain kuula ko mie puhun koulujohtajan kans joka kysy enkö mie saata alkaa varsin. Nyt se tuntuu vielä tärkeämältä ja hauskemalta lukea näitä kieliä.
Saapi selvittää eroja
Mikäs oon haaste hyppiä suomenkielen ja meänkielen välissä?
–Mie saan ussein näyttää eroja minun oppilhaile. Moni uskoo ette net saattava suomea koska niilä oon vanhiimat eli äitinvanhiimat jokka tuleva Suomesta. Mutta se oon meänkieltä mitä net puhuva. Sillon mie saan selittää ette justhiin se sanonta oon meänkieltä eli puhekieltä suomenkielessä. Mulle meänkieli oon enämpi luonolinen, se oon sisälä minussa. Suomenkieltä mie häyn hunteerata vähän enämpi.
Camilla oon keriny asua jonku vuen Luulajassa ja oon havanu ette oon paljon mikä oon hyvä vanhaassa kotikylässä, siksi hään siirty takasi Matarinkhiin.
-Mie tunnen ette en ole valmis Mataringin kans.
Hään oon pulittisesti aktiivi ja istuu lapsi-ja koulutusnämtissä. Niinku se ei riittäis hään kans hyppää kotipalvelhuun ja hällä on tehtäviä Komynaalissa.
-Mie tykkään ko oon paljon tekemistä.
Meänkielensi Karin, Linnea ja Märta Nylund
