Toornionlaaksolainen kansantapanen taitemaalaus oon kätkössä ulkohuohneissa

Gunnel Tjäder oon hoitanut ommaa liikettä taitehantvärkkarinna vuesta 1996 asti. Hään käyttää villaa ja poronnahkaa ja lisäksi koristemaalausta. Kuva: Privaatti

Kierunalainen konsthantvärkkari Gunnel Tjäder oon yksi niistä harvoista koristusmaalarista, joka tuntee toornionlaaksolaisen kansanmaalauksen.  

– Mie uskon ette niitä oon paljon, jokka ei ole tietosia siittä, minkälaisia aartheita heilä oon kotona. Oon olemassa usseita toornionlaaksolaisia mööpeliä, joita säilytethään ulkohuohneissa ja jokka menevät hukhaan kostheesta. Mie toivon ette niistä alethaan taasen pitähmään huolta.

Usseimat meistä tuntevat tämän ”prubleemin”, isot perityt mööpelit jokka jäävät syrhjään. Kyllä net oon kauhniit mutta net vaativat tillaa eikä aina sovi piehniin uuenaikhaishiin asunthoin. Iso kaappi vaatii siijaa ja painaa aika paljon.

Toornionlaaksolaisela färikhäälä kansanmaalauksella oon juuret Toornion ja Kaihnuun väylitten varsila ja se oli niinku voimakhainta 1700- ja 1800-luvuila. Mööpelit maalathiin käsin sekotetulla liiniöljymaalila. Taitavat puntimaalarit koristit taloissa kaappia, häälahjoja, sänkyjä ja muuta. Yksi tutuimista oli Gustaf Ståhlberg (1794-1858), joka toimi Ylikahnuunpuolela. Gunnel Tjäderin oma reisu sai oikeen hyvvää vauhtia ko hään kävi taitemaalauskoulutuksen 1990-taalila. Hänestä tuli eesmenheen, vittaniemilaisen konservaattorin Paulus Ailin oppilas ja sai paljon arvokasta tietoa tässä hantvärkissä.

Tänä päivänä hään hommaa toornionlaaksolaisen käsityön kansa, käsityödesignin ja tekstiilipainon kansa, johonka hään oon saanut sysäyksen Lapista.

Morsiamenarkku 1800-luvun lämpimänpunasella pohjafärilä ja käsin muokatuila peslaakila. Kuva: Privaatti

Kaikki koristemaalaukset oon tehty vaphaala käelä. Kuva: Privaatti

Puutheelinen tallentaminen

Mutta oli olemassa semmonen kausi ko Gunnel ei tieny ette Toornionlaaksossa oon olemassa oma, erityinen kansanomanen tyyli, vaikka hään oon syntysin Kitkiöjärvestä ja oon kasunut ylös Kirunassa.

– Tietoa tästä maalaustekniikasta puuttuu ja se oon vahinko. 

Mikäs oon tämän tyylin tunnusmerkki?

– Perustekniikka rakentuu liiniöljyfärhiin. 1700-talin alussa oli pohjafärinä tavalisesti keltaokra, pruuninkeltanen färi, ja sen pääle tummemalla pruunila färilä enkkeltti, kuivalaseerattuja koristusia (pensasmaalaus). Laseerauksesta kehitty aijan olhoon avanseerattu keino.

Tyyli oon saanut virikheitä muun muassa Venäjän puolelta.

1800-taalila ilmesty usheita pigmenttiä ja niistä saatehiin sekottaa tyypilisiä lämpimänpunasia pohjafäriä, niinku kansa kauhniin sinisiä färisävyjä. 

Miltäs näyttää tänä päivänä intressi toornionlaaksolaisheen maalaustaitheesheen?

– Se, mihinkä minua nykyhään enniiten pyyethään oon vanhoitten, färinsä menettänheitten mööpelitten entistämisheen.

Mutta oon jonku verraan olemassa uuttaki tuotantoa.

Gunnelillä oon oma putiikkiki, Ateljénord, yhessä kirunalaisten hantvärkkaritten kansa, ja yhen kansa näistä hällä oon erityisen tivis yhtheistyö, nikkarin, Lena Gustavssonin, kansa. Lena valmistellee kastekriiniä, joita hään maalaa valosilla toorniolaaksolaisila färilä.

–  Näissä kriinissä oon minun henkilökohthainen käsitys toornionlaaksolaisesta maalaustaitheesta.

Pienet heinätoolit oon maihneessa

Gunneli koristaa kansa pieniä vastatehtyjä heinätoolia, joita isoäitit ja isoisät halvavat antaa lastenlapsile, eikä harvoin lasten nimilä koristettuina.

Kastekriinin oon Lena Gustavssonni nikkaroinut. Gunnel Tjäder oon valinut färit, johonka hänta oon innottannu tämä toornionlaaksolainen maalauskonsti. Kuva: Privaatti

Heinätoolila oon tyypiliset kuivalaseeraukset vaalean pruunissa raamissa. Kuva: Privaatti

Onkos kansanmaalaustaite unohtumassa?

– En tiä. Mutta jos vertaa Taalainmaan ja kurbitsimaalauksen kansa, sen, jolla oli kukostuskausi melkein yhtä aikaa ko tornionlaaksolaisela kansanmaalauksella, niin meän ei ole yhtä tunnettu eikä yhtä käytetty nykyaikhaan.

Ja tämän lisäksi oon olemassa kauheen vähän ammattikoristusmaalaria jäljelä, joila olis tietoja toornionlaaksolaisesta koristusmaalauksesta. Gretel Güthlein Luulajassa oon poikkeus, hänen toornionlaaksolaisen hirven kansa. Hirven tarkotus oon levittää tietoa perukan perintheelisestä maalausmallista. Jos halvaa tutustua tähän tavalisen kansan maalaustaitheesheen Gunnelin mielestä soppii kävästä Ylikaihnuun Martinsgårdenilla ja Mataringissä Auneksentalola.

– Käväskää mielelhään sielä kesälä ko net oon auki. Sielä oon paljon kaunista näkemistä.

Alaviite: Gunnel pittää kursia perintheelisessä kansanmaalauksessa. Olisiks sie halukas olehmaan matkassa? Meilaa hälle meiliatressiin gunnel.tjader@ateljenord.com

Meänkielensi Erling Wande

Pöytäkaappi. Sen tekijä oon Birger Berggård Kangosesta. Maalattu Gunnelin käsin sekotetuila liiniöljyfärilä. Kuva: Privaatti

Kierunan-taiteilija sai suurmenestyksen TV-ensikertalaisena

Joakim Karkea Kierunasta/Junosuanosta pääsi jaetulle kakkospaikale SVT:n kilpaprugrammissa Taiteilijaunelma. Kuva: Privaatti

Voi, minkälaista huomiota 33-vuotias Joakim Karkea Kierunasta oon saanut hänen osanotosta SVT:n Taiteilijaunelma-prugrammissa.

– Joka osan jälkhiin mupiili oon tärissy yhtä menoa juuri koko vyön, hään sannoo kaikista pusistiivisestä feedbackistä.

SVT:n satsaus Taiteilijaunelma sihtasi siiheen ette kymmenen lahjakasta taiteilijjaa koko maasta sait kilpaila Ruottin paras-tittelistä.

Osanottajat sait näitten kuuen prugrammin aikana erilaisia tehtäviä ja heän saavutuksia arvosteli yksi tuomarijoukko, jyrry, jossa mm. Ernst Billgren oli matkassa.

Viimisessä osassa, joka lähätethiin ennen joulua, valithiin voittaja: Stina Gunnarsson Göteborista. Mutta 33-vuotias katonpanomies Joakim Karkea, Junosuanosta lähtösin, oli matkassa aina lophuun saakka. 3000 henkeä haki tähhään ottelhuun ja alussa Joakim oli vähän vastahakonen osalistumisheen ko hään ei oikeasthaan tykkää olla ramppivalossa.

Jukke pääsi finaahliin asti yhessä kolmen muun taiteilijan kansa. Tässä hään näkkyy toisena oikealta. Voittaja seisoo kauimpanna oikealla: Stina Gunnarsson. Kuva: Susanne Redebo

Sai uuen sysäyksen

Loppujen lopuksi hään oon kuitenki ilonen siittä, ette hään freistasi.

– Se oon ollu mahottoman mukava. Mie olen oppinu niin paljon, senki ette triivastua kaameran eessä. Mie olen saanu uuen sysäyksen, en ole maalanu näin paljon monheen aikhaan.

Juken taitavasti maalattuja akvarelliä kehuthiin villisti sarjan aikana. Häntä kuttuthaan valon mestariksi siksi ko hään pystyy maalauksessa kuvvaahmaan jopa sen, mistä vuorokauen aijasta oon kysymys. Saattaakos se johtua hänen työkokemuksesta katontekijännä Kierunassa? Töissä hään oon nimittäin nähny monta auringonnousua ja tunnettuja Kieruna-mutiiviä vaihettelivissa valoissa. Tämä pohjosen valoleikki oon innottannu häntä monena vuona ilmasheen sitä omassa ateljeessä Junosuanon paloasemalla.

-Mie halvan saa Toornionlaakson kauhniin maiseman näkyhmään. Justhiins nyt mie tehen paljon revontulenkuvia tähtitaihvaitten kansa ja muuta tämmöstä. Kulluu paljon färiä ja paperia niin ette se tullee aika tyyhriiksi, hehe.

Sen jälkhiin ko hään oon ollu myötä tässä, Jukke oon saanu paljon tarjouksia eri galleriioitten omistajilta tulla näyttämhään hänen tauluja. Siksi hään oon päättäny ette hään tulevanna kevväinä käypii Kaihnuussa, Yli-Kaihnuula ja Luulajassa.

Miltäs tuntu nähhä ittensä TV:ssä?

– Se ouosti kyllä kauheasti kuula oman äänen. Ja mie olin niin hermostunnu ennen joka lähetystä siittä kunka net tulisit leikkaahmaan koko materiaalin. Kyllä mie sitte kuitenki tykkäsin, ette mie pystyin olheen rauhalisenna, vaikka mie kyllä lopulta halusin vain päästä kotia. Mie olin kauheen väsyny kolmen viikon filmauksen jälkhiin jossa saatto olla vaikka 16:n tiiman työurakka päivässä.

Finaaliprugrammissa desemperissä osanottajat maalasit majakkatornin. Juken akvarelli keskimäisenä kuvassa sai fiiniä kritiikkiä jyrryltä. Kuva: Joakim Karkea

Maalasi kaameroitten eessä

Joakim selittää ette suurimphiin haasteishiin kuulu maalaminen yhtaikaaa ko kaksi kaameraa oli käänetty tuukhiin päin. Hään ko ei ollu koskhaan uskaltanut maalata ko joku oli kattomassa.

 Se oli kyllä oikeesthaan semmonen painajaisuni, ko hunteeraa sitä jälkhiinpäin.

Kysymys oon ette saatethaankos taitheessa oikeasthaan kilpaila? Joakim eppäilee mutta sannoo samala ette oikeasthaan kaikki hakemukset sinänsä oon kilpailua, huolimatta siittä onko kysymys stipendistä, koulutuksesta eli näyttelystä jossa halvaa olla osanottajanna.

Joakim oon nyt leetinä hänen katonpanotyöstä lumen ja pakkasen takia, ja tämä antaa hälle enämpi aikaa ateljeessä.

Piiain mie saatan aijan olhoon jättää työn katonpanijanna? Se tekis kyllä hyvvää ette sais maalata joka päivä.

Meänkielensi Erling Wande

Jukke kuvvaa mielelhään mutiivia Kierunasta ja Toornionlaaksosta hänen akvarellissä. Kuva: Privaatti

 

 

 

Korutisaineri nostaa pohjoisia piikkiä

Camilla Mustikka. Kuva: Jonas Gunnare

Kultaseppä Camilla Mustikka Kierunassa oon alkanu klasihelmen puettamisesta lankhaan ja jatkanu erikoissiin vihkisormuksiin ja kokoelhmiin hopeasta. 

-Mie halvan kytkeä luonthoon täälä ylhäälä. Sen mitä mie näen ko mie katton ulos klasista, sannoo Camilla.

Jouluksi hään lanseeraa korukokoelman sterlinghopeasta mikä kuuluu yhtheen hänen sukunimen kansa.

-Sitä ihmiset oon kysyhneet koska minun firmala oon mustikka lokotyyppinä.

Moni tekkee koruja Toornionlaaksossa, mutta Camilla Mustikka oon päässy eemäs ko niin, hällä oon oma puoi Hjalmar Lundbohmsgatala Kirunassa.

Se mennee niin hyvin ette hään nyt oon palkanu Emman joka auttaa häntä pajassa muun muassa ette sahata ja hioa. Sillä mallin Camilla saattaa lisätä tuotetahtia.

Liike kasuaa ja mässoila ja myymäreisuissa kulkeminen ottaa aikaa luomisesta, sen hään oon huomanu.

Koulutettu Lannavaarassa

Camilla oon kasunu ylös Kierunassa mutta oon asunu Umeåssa monta vuotta.

-Mie tehin klasikoruja vapaaijala, tisainasin ja skissasin. Mulla oli unelma minkä mie en tieny mihinkä sen asettaa.

Unelma totheutu 2009 pohjakoulutukseen jalokivitekniikhaan Lannavaarassa Luulajan Teknisen Ynivärsiteetin kautta. Se koulutus vahvistethiin kolmivuotisella käsityöoppilaskoulutuksela Leksandissa. Koko aijan se pohjoinen kasvilisuus oon ollu sielä.

-Mie olen aina riitanu kasvia täälä ylhäälä, paljon piikkiä ja oksia ja mitä mie olen nähny klasista koko elämän.

Mikäs kokoelma oon saanu enniiten huomiota?

-Hilla ja Kranaatti hopeasta. Sen jälkhiin tullee Lumihiutale, se mennee hyvin myyä vaikka oon kesä.

Hjortron foto Therese Stålnacke

Yks kokoelmista mitä myythään ennin oon Hilla. Kuva: Therese Stålnacke

Paikkoja jokka antava mielenrauhaa.

Mielenrauha Camilla oon kastanu sormuksen mihinkä ostaja itte saapi päättää minkä paikan hään halvaa saa kraverattua siihen.

-Se synty ko mulla oli kauhean monta tilausta ja mie istuin ja taoin 12-14 tiimaa päivässä. Mie halusin lua jotaki missä oon sana joka antaa mulle mielenrauhaa.

Silti ensimäinen sormus sai nimen Kiruna kraverattua, Camillan paikka maan päälä.

Sen jälkhiin hään oon tehny neljä Mauno-sormusta ja lahjoja missä oon paikannimet Vittanki ja Jokkmokk.

SNOFLINGA_Vigsel_HerroDam

Camillan erityiset kihlaus- ja vihkisormukset. Kuva: Privaatti

Tulevaisuus?

-Suunitelma oon ette isontaa puoin. Ja lisätä myynin vepissä. Mie halvan ulettua Kirunalaisile ja tyristile.

-4-5 vuen päästä mie toivon ette meitä oon enemän pajassa. Mie halvan mielelänsä tehhä enämpi vihki- ja kihlaussormuksia, mutta se työ oon pyssäintynny koska kerta kaikkia mulla ei ole aikaa.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Guldsmeden Camilla Mustikka jobbar Foto Jonas Gunnare

Camilla Mustikka toivoo ette saattaa takoa enämpi vihkisormuksia hänen pajassa. Kuva: Jonas Gunnare