Kielikeskus meänkielele ja uusi virasto pelastaa epäonnistunheen minuriteettipulitiikan

Lennart Rohdin, hallituksen minuriteettipulitiikan tutkija, haastatelhaan saamelaiselta surnalistilta minuriteettipulitiikan puutheista. Kuva: Susanne Redebo

Hallitus oon epäonnistunnu osittain heän minuriteettipulitiikassa. Issoin osa kunnista ja maakärajistä ei tehe aktiiivista työtä perussuojan kans johonka minuriteettikansala oon oikeus. Silti tutkimus, jonka Lennart Rohdin oon allekirjottannu, esittää korjaamista. Esimerkiksi häätyy liittää minuriteettikysymykset Koululakhiin ja Sosiaalipalvelulakhiin ette net saava suureman merkityksen. Vasittu kielikeskus meänkielele saatethaan kans panna etusiale.

Lennart Rohdin oon viimi syksystä saakka, hallituksen määräyksellä, tehny tarkastuksen minuriteettipulitiikasta ette vahvistaa minuriteetitten oikeuet. Osamietintö, joka julistethiin 15 kesäkuuta, näyttää ette löytyy monta kohtaa jokka tarttee korjata ette Ruotti ellää hänen minuriteettipulitiikan mukhaan.

– Met olema tärkeässä vaiheessa kieliasioissa, sannoo Lennart. Meänkielen puolesta tilane oon huonompi tänäpäivänä ko mitä se oli kymmenen vuotta aikaa ko kattoo nuorten kielenoppimista. Met häymä ottaa kiini maholisuuesta rakentaa kielisiltoja sukupolvitten välilä, muuten koko kielipulitiikka romahtaa. Ja nyt oon kiire.

Issoin ongelma minuriteettipulitiikan kokohnaisuuessa oon ette issoin osa kunnista ja maakäräjistä ei ole ottanhee vaaria perussuojasta mihinkä kaikila viielä minuriteetilä oon oikeus. Vaikka laki tuli seittemän vuotta aikaa.

– Se oon epäonnistuminen. Nyt met vaaima ette kaikki kunnat ja maakäräjät koko maassa ehottomasti antava tietoa minuriteettioikeuksista heän asukhaile.

Uusi virasto ottaa yli

Kaikki kunnat ja maakäräjät häätyvä kans panna tavotheet ja säänöt heän minuriteettipuliittisille työle ja seurata tuloksia. Tämä uusi lähtö vaatii uuen tarkastusviraston joka ottaa yli tehtävät jokka Stokholmin lääninhallitus ja Saametingi oon hoitanhee ennen. Uuela virastolla pittää kans olla oikeus painaa pääle ko muutostyö mennee liika hithaasti.

Selvempi lakisäätäntö föörskuulassa ja vanhainhoijossa oon a ja o ette saa kielipuolen oikenheen, Lennart huomauttaa. Tässä esitethään ette minuriteettikielen kysymykset siirethään minuriteettilaista Koululakhiin ja Sosiaalipalvelulakhiin ette net saava enämpi merkitystä.

Se virkaryhmä joka parhaiten tietää minuriteettikysymyksistä oon piplioteekkihenkilökunta. Net tietävä justhiins mitä Piplioteekkilaissa seisoo – ette niitten pittää tehhä työtä minuriteettikielitten kans.

Kunnila häätyy tarkastuksen mukhaan tulla pakko kysyä huoltajilta heän toivomuksia förskuulassa ja informeerata oikeuksista vanhoile jokka tartteva huoltoa  

Tänäpäivänä tieto viiestä kansalisesta minuriteetista meän maassa oon pieni. Tässä Skolverket häätyy tarkastaa heän oppimateriaalia ja kunka minuriteettiä kuvathaan ja kattoa ette tieto heistä viethään etheenpäin.

Opettajakoulutukseen pittää kuulua tietoa kansalisista minuriteetista.

Minuriteettikielet pitävä saa isoman osan yleisraatiossa ja teveessä ja muissa meetioissa. Tässä haluthaan ette surnalistit koulutethaan aihneesta ja ette surnalistit koulutuksen aikana saava tukea ette tulla kakskielisiä.

Tarkastus kans nostaa esile net kylttyyrilaitokset missä minuriteetit pitäva näkyä enämpi; Kansananttikvaarievirasto, Kuninkhaalinen kirjasto, Kansanteatteri jne.

Pusitiiviä huomauksia

Tarkastus nostaa kans esile joitaki hyviä singnaalia. Esimerkiksi oon kunnat jokka kuuluva suomen, meänkielen ja saamen hallintoalueissiin lissäintynhee tuplasti viiessä vuessa 38sta 75heen. Vielä kymmenkunta oon vuorossa.

Saamelaiset kielikeskukset Tärnabyssä ja Östersundissä oon tärkeitä toimintoja saamenkielen elävytyksessä.

Muun muassa tämän vuoksi osamietintö tullee siihen tulokseen ette kielikeskukset meänkielele ja suomenkielele pitäs järjestää.

– Siihen oon jo esitutkimus hallituksen pöyälä ette oon päästy hyvin matkhaan. Met esitämmä ette ISOF, Kieli ja Kansanmuistoinstityytti, tarkastaa kunka se järjestethään.

Kaks paikkaa Kielikeskukselle

– Kielikeskus asetethaan tietysti sinne missä minuriteetti oon, ja se oon Toornionlaakso. Piiain se tullee kysymys kahesta paikasta koska meänkielessä oon eri varieteettiä. Tässä valtio saattaa säästää jos se siirtää jonku viraston ja jakkaa huohneen kostanukset Kielikeskuksen kansa.

Nyt osamietintö lähtee remissile ja sitten tullee loppumietintö 15 marraskuuta. Jälkhiin uuenvuen asia tullee valtiopäivän pöyäle päätökselle.

Tarkastuksen kokohnaisena saattaa laajata hallituksen kotisivulta, sie löyät sen tästä ruottin kielelä Nästa steg? Förslag för en stärkt minoritetspolitik ja hallituksen avisiilmotus ja yhtheenveto esityksestä sie löyät tästä Seuraava askel minuriteettipulitiikassa? (ruottiksi)

Nootti: Perussuoja merkittee muun muassa ette hallintovirastot häätyvä antaa tietoa minuriteetitten oikeuksista ja antaa vaikutusvaltaa kysymyksissä jokka koskeva heitä. Minuriteettikielet ja minuriteettikylttyyrit pittää kans suojata ja eistää. Lasten kehittäminen kylttyyristä itenttiteettiä pittää eistää erityisesti.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund

Laki minuriteettikielestä föörskuulassa pitäs nostaa Minuriteettilaista Koululakhiin. Sillä tavala se sais isoman merkityksen. Kuva: Pexels

”Kunkas met saattasimma estää kuntia olemasta välinpitämättömiä lakhiin?”

Lennart Rohdinilla oon aikaa jyyhniin 2017 asti selittää kunka minuriteettipolitiikkaa voitais parantaa. Kuva: Susanne Redebo

-Siittä ei ole eppäilyäkhään ette kulttuuri- ja demukratiiministeri Alice Bah Kuhnkela oon pyrkimyksiä vahvistaa minuriteetitten oikeuksia, sannoo Lennart Rohdin siittä ette hään oon saanut tehtäväksi tutkia kunka minuriteettipolitiikkaa saattais vahvistaa. Mutta kysymys oon kunka met saatama estää kuntia olheen välittämättömiä siittä perustuesta johonka kaikila minuriteetilä oon oikeus.

Septemperin alussa hallitus esitti uutisen, ette nyt tehhään tutkimus siittä, kunka lakia viiestä kansalisista minuriteetistä nouatethaan. Tehtävhään kuuluu kansa pyyntö esittää kunka näitä oikeuksia saattas vahvistaa. Entinen valtiopäivämies Lennart Rohdini oon nimitetty yytreetariksi mm. siksi ko hään oon perilä näistä asioista ja siksi ette hään oon kovasti innostunnut niistä.

-Sain kysymysken jo viimi kevväinä, sannoo Lennart, ko met kohtaama häntä mupiilin kautta Ljusdalissa, jossa hällä oon toinen kotipaikka. Mie olin alussa aika eppäilevä. Mie ymmärsin ette se olis aika hankala keritä tehhä sen valhmiiksi ennen seuraavaa vaalia (2018).

Hään orjaili kansa vähän sitä, ette direktiivit tulisit olheen liian tiukat. Mutta osottautuki ette oliki päinvastoin. Net oon oikeen väljät ja kyse oon siittä, kerkiääkö hään tehhä kaikki osat valhmiiksi ennen jyyniä 2017, joka oon pantu lopetuspäivämääräksi.

-Saan tehhä minkä voin, tämä oon kuitenki tärkeä kysymys.

Suuriin osa kunnista ei hoija asioita

Työ alkaa sillä, ette Lennart kohtaa ministerin ja ette het neuvottelevat keskenhään siittä, mitä asioita sopis priuriteerata. Tehtävhään kuuluu mm. ette viitata minuriteettipolitiikan heikkoukshiin ja vahvoihiin puohliin, ehottaa kunka määräyksiä soppii seurata, kunka valtion perhäänpion sopis järjestää ja tutkia mitä saattas tehhä ylheisesti samhällin minuriteettitietämyksen parantamiseksi.

Yytreetninki oon tulos siittä, ette oon kritiseerattu, kunka minuriteettlakia seurathaan. Ennenko tullee päätös uusista hallintokunnista hallitus halvaa tutkia puutheita. Tutkimuksissa oon tullut framile esimerkiksi ette maan 290:stä kunnista ei ees puolet pyri täyttämhään laissa säätettyä perustukea minuriteetile (oikeus informasjuunista ja osanottamisesta).

-Planeeraus- ja rakenuslaista kunnan virkamiehet ei saata koskhaan sanoa ette het ei ole tietosia muutoksista lainsäätänössä. Mutta sen het tekevät ko oon kysymys minuriteetitten oikeuksista.

Mitäs sie toivot tästä yytreetninkistä?

– Prupleemiä oon erityisesti kahesta asiasta. Toinen oon koulu ja äitinkielenopetus, opettajat, opetusvälihneet ja tämmöset, mutta sitä tutkii nyt koulutusdeparttementti. Toinen asia, joka kuuluu minun oshaan, oon perustuki.

Niissä 75:ssä kunnassa, jokka kuuluvat hallintoalueesheen, jossa oon joku näistä kolmesta kielistä meänkieli, suomi ja saame, minuriteettipolitiikka toimii siksiki hyvin, Lennart painottaa. Mutta muista kunnista vain piolinen oon ollenkhaan välittänny koko asiasta vaikka oon kulunut jo seittemän vuotta siittä ko laki synty.

Perustuki oon se suuri haaste

-Kunkas sais kaikki kunnat ymmärthään ette laki koskee heitäki? Tässä tarvithaan paljon neuvottelua ja tukea siittä minkälaisia keinoja saattas käyttää.

-Jos tullee uusia lakia suunittelu- ja rakenusalalta niin kukhaan ei sano ette ”ei meilä ollu aavistustakhaan niistä”. Mutta näin sanothaan minuriteettilaista.

Kauhistuttava oon kansa koko samhällin iso tietämättömyys minuriteetistä. Samala sielä löytyy uteliaisuutta ja intressiä ko ihmiset vain saava vähänkhään tietoja, sannoo Rohdin.

-Tietämättömyyttä ei ole vähhinthään hallituksen kansliissä. Koulu oon pannu niin tehokhaan märän filtin meän minuriteettien histuurian yli ette ihmiset ei ollenkhaan tunne sitä.

Metavisi aikoo tulevaisuuessaki välittää tietoja yytreetninkityön tiimoilta.

Meänkielensi Erling Wande

kultur-och-demokratiminister-alice-bah-kuhnke-vid-vasikkavuoma-sommaren-2016-foto-maja-mella

Kultuuri- ja demukratiiministeri Alice Bah Kuhnke Vasikkavuomassa kesälä 2016. Kuva: Maja Mella

”Jos toornionlaaksolaiset itte halvava niin meänkieli oon maholista pelastaa”

Toornionlaaksolaisissa oon monela kova halu ette meänkieli säilyis elävännä kielenä, sannoo Lennart Rohdin, entinen valtiopäivämies.

Tämä tosiasia vaikuttaa siiheen ette oon tulevaisuuessa toivoa tästä kielestä, jota yhtheiskunta oon pitkhään hoitanu tylysti.

Lennart Rohdin oon ollu Stokholmin läänin minuriteettiosaston sjeeffinä ja hään innostuu siittä voimakkuuesta jota löytyy toornionlaaksolaisissa. Se vakkuuttaa häntä siittä, ette kieli varhmaan tullee säilymhään.

 

Huomasi kielen vuona 1996

Oon olemassa semmosiaki jokka meinaavat ette kieli tullee kuolemhaan?

– Olen vakuuttunnu siittä, ette oon maholista pelastaa kielen, koska halua tästä löytyy.

Vielä 1990-taalin alkhuun asti Lennart Rohdin oli puuttunu näitten neljän muitten minuriteettitten asioihiin. Vasta 1996 hään huomasi ette Toornionlaaksossaki oli olemassa oma kieli ja kulttuuri. Tämä  sannoo jotaki siittä kunka tietämättömiä ihmiset meän maassa oon olhee minuriteetistä.

-Se joka oon innostannu minua oon mitä voimaa Toornionlaaksossa oon löytynyt, huolimatta tästä näkymättömyyestä ja häpeämistuntheesta, jota yhtheiskunta oon saanu aikhaan esimerkiski sillä ette pitkhään kielethiin kielen olemassaoloa koulussa. Ihme ette siittä huolimatta oon löytyny halua kielen ja kulttuurin pelastamisheen. Se voima oon vakkuuttannu minua siittä ette oon maholista pelastaa meänkielen. Niin kauon ko ihmiset itte halvava.

 

Halua häätyy olla – muuten se oon turhaata

Nykyhään oon, niinku tiämä, olemassa laki joka sannoo ette kouluila oon pakko taata sen ette oon olemassa keinoja ja kampheita säilyttämisheen.

-Mutta vaikka lainsäätäntö oon paras maholista ja opettajia jokka saattavat opettaa kieltä oon olemassa niin häätyy olla ihmisiä jokka halvava oppia oman äitinkielen.

 

Kaikki toornionlaaksolaiset ei tykkää ette meänkieli oon mikhään kieli vain net kuttuvat sitä köökinpöytäsuomeksi?

Joo, ruottalainen koulupolitiikka joka oli voimassa 1800-talin loppupuolela ja 1900-taalila onnistu saahmaan ihmiset sille kannale. Se oon kysymys siittä kunka meän minuriteettiä oon käsitelty. Jos kattoo kunka toisten maitten hallitukset oon käsitelheet heän minuriteettiä niin niissä oon ussein ollu kysymys väkiväallasta ja rangastuksista.

-Niitä meilä ei ole ollu. Meän hallitukset oon sen siihaan onnistunheet saahmaan meän minuriteetit häpeähmään ommaa taustaa ja sen myötä tehhä ittensä näkymättömiksi ja aivan vaatimattomiksi.

 

Häpeäminen oon vaikuttannu vanhemphiin ihmishiin

Lennartti huomaottaa, ette tämä asia oon painunu näitten miehleen niin lujasti ette het tänäpäivänä ei piä meänkieltä oikeanna kielennä.

– Mutta se oon vähän omituista, ko onhaan kielentutkijatki totistanheet ette meänkieli oon oma kieli.

Ja sitte Lennartti selittää yhestä tapahtumasta hänen työssä.

– Mie olin kerran matkassa yhessä toornionlaaksolaisten juhlassa Luulajassa silloin ko mie olin töissä Stokholmin Lääninhallituksessa. Yksi vaimo tuli minun työ ja kysy mitä meän virastossa hommathiin. Met selitimmä mistä oli kysymys. Silloin tämä vaimo kerrassa raivostu ja sano ette met häätysimmä varsin lopettaa sen työn ko meänkieli ei ollu mikhään oikea kieli.

Onkos pyrkimyksiä saa meänkieltä puhuvitten määrää kasuamhaa

-Ei ole. Minuriteettipolitiikan tavote oon antaa ihmisille maholisuuen käyttää ja kehittää      ommaa kieltä siinä määrin ko het itte halvava. Toornionlaaksolaiset päättävät itte kunka pitkäle het halvava kehittää ja säilyttää sitä mutta yhteiskunnala oon velvolisuus antaa nille kampheet joitten avula het saattava päästä siiheen.

Meänkielensi Erling Wande

 

Luulajan meänkieliaikomukset lykkäintyvät tulevaisuutheen

Luulajan kunnan hakemus päästä meänkielen toimintakunnaksi lykkäintyvät sen jälkhiin ko kulttuuriministeri oli topanut kaikki hakemukset jokka oon tarkotettu vueksi 2016.
– Se oon aivan tuhoavvaa, sannoo Lennart Rohdin, joka oon tehnyt työtä vähemistöpolitiikan kansa hallitustasola.

Lennart Rohdin, entinen valtiopäiväjäsen, oon taistelukiirilä sen jälkhiin ko kulttuuriministeri Alice Bah Kuhnke on ilmottanut, ette hallitus jääpii oottavalle kannale uutten kunnitten hyväksymisestä toimintakunniksi v. 2016. Hään ilmottaa, ette ensin oon pakko tarkhaan tutkia kunka minuriteettipolitiikka toimii praktiikassa. Toornionlaaksolaisile tämä syyskuussa annettu, shokkaava tieto, ette Luulaja, joka oon seuraava kunta vuorossa, luultavasti saapii oottaa vuotheen 2018 asti, ennenko se saattaa liittyä toisten toimintakunnitten joukhoon (Kieruna, Jellivaara, Pajala, Matarinki, Haaparanta ja Kainus). Toimintakunnan tärkein tehtävä oon tarjota sielä asuville lasten- ja vanhustenhoiossa meänkieltä puhuvaa pärsunaalia.

Ette päätös viipyy tarkottaa ette Luulaja tulevanna vuona ei saa sitä korotettua 500 000 kruunun valtionapua meänkielen kehittämisheen.
– Luulaja saattaa tietenki siittä huolimatta alkaa kehittämhään huoltoa tällä alala, mutta mie en ole vielä koskhaan nähnyt, ette kukhaan olis, tämän päivän hankalassa ekonomiissä, pannu käynthiin tällaista hommaa, pättelee Lennart Rohdin.
– Tämä lykkäintyminen oon tuohava, ko met tiämä, ette tämä päätös ette päästä toimintakunnaksi Luulajan kannalta ei ole ollut helppo tehhä. Nyt tämä hiljastuu taasen ja kaikki lykkäintyy tulevaisuutheen. Asiat unohtuvat ja henkilökunta vaihettuu.

Miksis hallitus sitte halvaa tarkhaan tutkia, kunka minuriteettipolitiikka toimii? No kuntia oon moitittu siittä, ette net ei saata toimia lain jälkhiin ko vanhustenhoiossa ja koulussa oon puutetta kielitaitoisista. Tämä ei koske ainuasthaan meänkieltä vain sama haaste oon ruottinsuomalaisila, roomila, juutalaisila ja saamelaisila. Kielitaitoisten puute oon johtanu siiheen, ette vanheemat joissaki paikoin häätyvät auttaa löytämhään henkilöitä, jokka saattasit opettaa.
– Mutta huomakkaa, ette tätä prupleemiä ei ole olemassa niissä kunnissa jokka jo oon toimintakuntia vain niissä jokka ei ole toimintakuntia, sannoo Lennart Rohdin, joka itte oon hallituksen puolesta tutkinut kunka lakia nouatethaan. Lennartin mielestä ette net koulut, jokka oon tomintakunnitten ulkopuolela, ei ota lakia kaikitten oikeuesta äitinkiehleen, riittävän vakavasti.
– Net häätysit tehhä kovempaa työtä ja freistata löytää henkilöitä jokka ossaavat sitä minuriteettikieltä jota kysythään.

Niin ette mitäs nyt tapahtuu? Rohdin huomauttaa, ette mukkikhain asia oon ette hallituksela oon paha perräintyä sen viimi päätöksestä ko määrärahhaa ei ole varattu uuessa bydjetissä uutten toimintakuntien perustamisheen tulevanna vuona.
– Mie toivon kuitenki ette het kuitenki kuuntelevva minuriteetitten järjestöjä, jokka nyt on pyytänheet päästä kulttuuriministerin puhheile pohtimhaan näitä asioita. Varmasti löytyy jonkulainen teknilinen ratkaisu, jonka avula tästä päästhään irti. Piiain saatethaan siirtää rahhaa kevään lisäbydjethiin? Sitä kuitenki mie toivoisin.

Meänkielensi Erling Wande