Älkää uskoko pessimistisiä rapporttia meänkielen tulevaisuuesta. Keino ette valita informantit uusumin päältä ei toimi minuriteettikielele, meinaa Leena Huss, tutkimusjohtaja Uppsalan ynivärsiteetissä. Kuva: Susanne Redebo
Siihen oon suuret maholisuuet ette meänkieli jääpii henkhiin. Viimi kahenkymmenen vuen aikana oon tapahtunnu paljon mikä oon antanu kielele vauhtia. Kirjoja kirjotethaan, artistiä ottaa ylös kylttyyrin, ynivärsiteettikursia alotethaan ja meetia tuottaa ohjelmia jokka lähtevä kielestä ja kylttyyristä.
Leena Huss, professori suomenkielessä ja tutkimusjohtaja Uppsalan ynivärsiteetissä, oon optimistinen.
Leenan työ oon tutkia kansalisia minuriteettikieliä ja erityisesti meänkieltä ja suomea. Joka päivä hään skannaa raporttia ja tietoa netistä tässä aihneessa.
Tässä hään antaa hänen mielipitheen missä meänkieli oon tänäpäivänä.
Älkää uskoko kaikkia raporttia
-Vastaaikhoin eurooppalainen rapportti näytti ette asene meänkielelä ja kvääninkielelä oli huono. Net olit haastatelhee nuoria jokka tykkäsit ette meänkieli ei ole niin tärkeä. Mutta jos nuin vain kokoaa ihmisiä sitä saattaa mennä siutti semmosia jokka oon oikeen kiinostunhee!
-Niitä oon monta esimerkkiä nuorista täysistä jokka oon oikeen kiinostunhee kielestä ja ette saa sen pyssyyn hengissä. Se oon päivänselvä asia ette niitä oon pusitiiviä trentiä meänkielessä, erityisesti jos seuraa minuriteettimeetioita meänraatio, UR, saamelaisuutiset, Uutiset… Sielä kuulee ja näkkee ette se tapahtuu. Ei sitä piiain tehhä työtä paikalisesti joka paikassa muutako joissaki kunnissa eli joissaki yhtheisryhmissä, mutta kuitenki. Paikalinen kiinostus ja innostunheitä yksityisiä saattaa jää pois jos hakkee informantit nuin vain.
Muuttakaa lyhyt projektit vakituissiin satsauksiin
-Astrid Kruukka ja mie aloma kielisuihkun vuona 2003 esikoulussa Pajalassa; sanoja, fraasia, lauluja ja loruja meänkielelä. Täälä oli yhtheyttä föreninkitten kans, leikkiä mitä vanhiimat saatoit käyttää kotona, paljon hyviä iteoita… Kaikki vanhiimat olit ihastunhee ja kläpit alot käythään meänkieltä kotona. Mutta sielä oli huoli ette se katoais ko kläpit tulit kouluikhään, sillon ei ollu tukea kielele. Projekti loppu kahen vuen päästä ja met emmä tiä mihinkä kläpit sitte jou’ut.
-Mie toivon ette nyt, ko hallitus satsaa kansalissiin minuriteethiin, ei laiteta aivan lyhyjä projektiä. Tulisielut jokka tekevä työtä niissä ei jaksa vaikka kunka kauon.
Halu häätyy olla nuorila
-Jos se olis niin ette ei yhthään kläppiä eikä nuorta opi kieltä, niin met olema hävinheet. Se häätyy löytyä kiinostus nuoremalla polvela ja nuorile häätyy antaa maholisuuen oppia. Se häätyy kans tuntua mukavalta.
-Kriittikkerit meinaava ette issoin osa nuorista lapsiperheistä ei saarnaa meänkieltä kotona vaikka kläpit oppiva sitä koulussa. Sillon unhoutethaan ette se alkaa sillä ette jokku harvat praativa kotona ja vähän kertaa määrä lissäintyy.
Pesimistit ja optimistit kohtaava
-Jos joltaki kyssyy meänkielen maholisuuksista jää henkhiin niin se sannoo ette paljon oon tapahtunnu. Toiset tykkäävä toisinpäin. ”Se tapahtuu aivan liika vähän ja se mitä essiinty tuli aivan liika hiljain, juna oon menny, se olis häätyny tulla 20-30 vuotta aikaa.”
-Samat vastakohat löytyvä suomen ja saamen ryhmissä. Jokku tykkäävä ette se tapahtuu liika vähän ja mennee liika hithaasti.
-Mutta jos hunteeraa mitä oon tapahtunnu vuen 2000 jälkhiin ko meänkielestä tuli julkinen kieli, niin se oon tapahtunnu villin paljon! Sen häätyy kattoa taappäin ette näkkee kehityksen. Mie en usko ette kieli katoaa, meänkielele oon niin suuri kiinostus.
Monta taattua satsninkiä
-Niitä oon monta esimerkkiä taatuista satsninkistä. Kierunassa oon alettu kakskielinen esikoulu (Pikku Karhu joka oon suomen- ja meänkielinen). Luulajassa yritethään järjestää merkittävän kakskielisiä esikouluja muun muassa meänkielessä.
-Toinen esimerkki oon kieliaktivisti Daniel Särkijärvi joka leikittellee kielen esile kläppiin kans, se oon hurja. Petakookit oppiva kans hänen kautta kunka saattaa tehhä. Uumajan ynivärsiteetilä oon vasta-alkuskursia meänkielessä ja sielä koulutethaan opettajia kielessä. Muita paikalisia keksintöjä löytyy. Kaikki tutkimus näyttää ette se oon paha onnistua elvytyksen kans jos se ei ole paikalisesti kytketty ihmissiin. Voima ja halu häätyy tulla ihmisistä ittestä.
-Monta pusitiiviä trentiä oon meetiassa: avisia, teevee, raatio ja eri haastatteluja. Se näyttää ette niitä oon paljon enämpi järjestelmiä jokka kuuluva kielen kans yhtheen. Artistit nostava esile kylttyyrin, kirjailiat kirjottava kielelä eli kielestä/kylttyyristä, nuortenohjelmia raatiossa ja teeveessä, uusia filmiä jokka kuuluva meänkielen kans yhtheen…
-Mie uskon paljon kylttyyhriin. Kaunokirjalisuus, filmi ja mysikki vaikuttava ihmisseen syemästi ja näyttää enämpi tuntheita.
Ette ei käyttää kieltä vaikka oon oikeus
–Raportit näyttävä ette ihmiset ei käytä heän kielelisiä oikeuksia virastoita kohi. Syitä oon monta: se saattaa olla hankala praatia viranomhaisitten kans heän sanoila ja se saattaa kans olla hankala löytää työläisiä jokka saattava kielen. Se oon sama suomen ja saamen kans. Ihmiset oon harjaintunhee praathiin ruottia viranomhaisitten kans ette se tuntuu kummalta ette 10-20 vuen päästä sanoa ette ”tästä ees mie käytän aivan minun ommaa kieltä”. Eihään sitä halva olla käppyrä.
Ette Stockholmi luultavasti tullee hallintoalue meänkielele 2019
-Jos Stockholmista tullee hallintoalue 2019 se oon iso asia staattyksen puolesta ja kans rahanjaossa. Se oon STR-T:n ansiota ette näin tapahtuu, net oon olhee hyvin aktiiviä ja lopahnee sen eestä.
-Ette saa hallintoaluestaattyksen meänkielele oon merkiny paljon muile kunnile jokka oon tehnee saman reisun. Sielä kieli ja kylttyyri oon nostettu esile kokohnaans erhiinlaihin ja tullu enämpi tunnetuksi ihmisten keskelä.
Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund
