Teatterin 25 vuen aktiivinä aikana met olema tulheet rohkeamaksi, Tornionlaaksonteatterin johtaja Erling Fredriksson sannoo. Kuvaus: Oma
Tornionlaakson teatterilla oon pitkä perine meänkielen työstä. Ylheisönnä ei tartte ymmärtää kaikkia, mutta se oon tärkeätä ette sopia ylheisön kansa ette net ei piiain tule ymmärtämhään joka sannaa, mutta ette net tulevat pyshyyn matkassa, teatterijohtaja, Erling Fredriksson meinaa.
–Ko met alotimma 1986 kieli ja kertomukset olit teatterin tunnusmerkkiä. Met olema käyttänheet kieltä itenttiteettimarköörinnä, mutta kokohnaans ruottiapuhuva henkilö oon aina pysyny matkassa, Erling Fredriksson sannoo.
Erling hunteerasi itte jos esittelyitten tekstaus toela oli hyvä konsti ko hään tuli teatterhiin viis vuotta aikaa, mutta kaikin, joiltako hään oon kysyny vuositten aikana, tykkäävät ette se toimii hyvin.
– Mie tykkään tehhä kielen kansa töitä aivan niinku musikin kansa, ette saaja kielen huilaahmaan. Taitheelisenna johtajanna mie tykkään kansa ette se oon jännittävvää tutkia kieltä taitheelisesti ja tramatyrkisesti, mitäs tapahtuu esimerkiksi karaktäärin staattyksellä ko se vaihettaa kieltää ruottinkielestä meänkiehleen.
Tornionlaaksonteatteri tuottaa joka vuosi yhen professunellin täysittentuotanon ja yhenlastentuotanon ja joitaki esittelyjä joissako oon lapsia ja täysiä amatööriä. Teatterilla oon rapea 20 uuspremiääriä joka pelivuosi. Vuona 2005 teatteri sai kansalisen tehtävän ja sen jälkhiin teatteri meänkielelä ei ole valikoima – kieli oon nykysin teatterin ytin.
–Silloin met aloima enämpi tiolisesti pruuaahmaan eri kielimallia. Laestaatiusoopperassa vuelta 2007 ylheisö istu esimerkiksi tekstivihoitten kansa. Meilä oon ollu tekniikka tekstaukselle jo suunile viis vuotta. Met syötämä maanyksen tietokonheesheen ja teksti näkkyy ylhäälä seenilä. Se oon antanu meile maholisuuen tehhä töitä aivan vaphaasti.
Tavalisiin oon ette net tekstaavat meänkieltä ruottiksi, mutta net oon joskus kansa tekstanheet ruottinkielestä meänkiehleen. Se oon aina puntaroitteminen kunka paljon meänkieltä yhessä esityksessä saattaa olla ette kaikin saattavat käsittää, Erling meinaa. Vuositten aikana se oon
muuttunu laulusta, johonki repliikhiin, koko monolookhiin elikkä ette vissi karaktääri ei puhu ko meänkieltä. Meänkielen kielimiljöössä se oon tavalista ette tehhä töitä ”raitasesti”, yks karaktääri sannoo repliikin meänkielelä ja joku muu vastaa ruottiksi.
–Nyt met meinaama pruuata ette täyttää tekstin meänkielen ja kokkeila missä raja mennee lastenesityksessä ”Hasse ja Helmi”.
Teatteri oon käynissä neljäsen tuotanon kansa, yks ”paras” Hasse ja Helmi joka oon kahesta henkilöstä jokka meinaavat oppia meänkieltä, mutta niilä oon kaks eri lähestymistappaa oppimisheen. Helmi oon aukea uusile ajatukshiin mutta Hasse oon formelli ja halvaa oorninkia ja järjestystä ympärillens. Joka tuotanolle net oon tutkinheet kunka paljon meänkieltä net saattavat panna sisäle ette lapset vieläki käsittävät kertomusta. Se oon haaste sillä ette tekstaaminen ei ole vaihtoehto pienile lapsile.
–Teatterin aktiivinä 25 vuotena met olema enämpi rohkeat. Meän kehitys seuraa koko meänkieltäpuhuvaa miljöötä. Teatteri pittää olla inspiratööri ja vähän kieliaktivisti. Nyt met saatama saaja kritikkaa ette meilä oon liika vähän meänkieltä esityksessä.
Intressi lissäintyy ette oppia meänkieltä nuoritten kesken. Muutama vuosi sitten Tornionlaaksonteatteri oon vastuulinen kielipaatin aktiviteetistä meänkielele Suaninkissä. Täälä itenttiteetti oon vähhiinthääns yhtä tärkeä ko kieli, ette sitä halvaa olla osa kulttuurimiljööstä ja tuntea ittensä tornionlaaksolaiseksi, Erling Fredriksson meinaa.
–Teatteri oon kielen ja kulttuurin kantaja. Meän lapset ja nuoriso jokka oon matkassa meän amatööriteatterituotanoissa tulevat meänkielipuhuvasta miljööstä ja net oon tulevaisuuen kulttuuriluojat. Met olema tärkeä planttakoulu niile jossako net saavat maholisuuen tehhä töitä kielen ja kulttuurin kansa.
Erling totea ette muutoksitten tuulet puhaltavat meänkielen eestä jollako nykysin oon niin kansalinen kielikeskus ko kansalinen resyrsikirjasto – nyt oon aika antaa meänkielen ottaa enämpi siiaa.
–Met tornionlaaksolaiset olema aina ottanheet kantaa ruottalaisen eestä ja met olema olheen vähän kiusoissa ja pölähneet ette muut ei käsittäs meitä. Nyt met häymä ottaa aikaa kielele – se rakentaa kansa meän ylpeyttä.
Teksti: Karin Skoglund
Käänös: Inga-Britt Uusitalo ja Ingela Henriksson
