Kulttuuri-institysuuni tornionlaaksolaisile, kväänile ja lantalaisile saattaa tulla toelisuueksi 2027


Projektijohtaja Maja Mella ja alkhuunpanoja Bengt Niska. Kuva: Eva Kvist

Maja Mella, projektijohtaja Föreninki Nordenille Norrbottenissa oon kolmen vuen aikana tutkinu asiata kulttuuri-institysuunista tornionlaaksolaisile, kväänile ja lantalaisile. Uutheen institysuuhniin suositelhaan sisältävän satsauksia musehoon, informasuuniportaahliin, kohtauspaikhoin ja tutkinthoon.

–Kysymys kulttuuri-institysuunista oon pitkhään pyöriny ja ollu kysheessä. Kysymys
herätethiin 2017 STR-T:ltä, Svenska Tornedalingars Riksförbund, ko silloinoleva
puhheenjohtaja puhu meänkieltä rekiuunivaltuustossa, tämä oli tapa ette käyttää omia
oikeuksia ja se johti siiheen ette tornionlaaksolainen kulttuuriperintö tuli asialistale.

Rekiuuni Norrbotteni anto ensinä tehtäväksi STR-T:le ette totheuttaa projektin
”Kulttuurikokoava toiminta tornionlaaksolaisile, kväänile ja lantalaisile” jälemin tehtävä meni Föreningen Nordenille joka johti raporthiin Poppa joka tarkottaa kuuma meänkielelä. Neljä eri toimintaa nostethaan esile tärkeinä uuele kulttuuri-institysuunile. Yks niistä oon tikitaalista informasuunikeskustasta ette jakkaa tietoa minuriteetistä.

Projekti Kulttuurikokoava toiminta tornionlaaksolaisile, kväänile ja lantalaisilej johti raporthiin Poppa joka tarkottaa kuuma meänkielelä.

– Tikitalia läsnäoloa pittää vahvistaa, portaalia joka antaa syvenettyä informasuunia tornionlaaksolaisista, kväänistä ja lantalaisista puuttuu. Ehotus oon ette STR-T saapii tehtävän ette rakentaa ylös semmosen portaalin joka oon suunattu ylheisölle, surnalistile ja meile tornionlaaksolaisile ittelekki.

Yks muu tärkeä alue oon kohtauspaikkoja ette nostaa esile tornionlaaksolaista kulttuuria ja ottaa ossaa siittä, kertoo Maja Mella, joka antaa joitaki esimerkkiä festivaalista jokka tänä päivänä toimivat elikkä oon toiminheet tärkeinä kohtauspaikkoina: European festival of the night, Aurinkofesti ja minuriteettikielifestivaali Jällivaarassa. Saattaa kansa tulla aktyelliksi ette järjestää uuen festivaalin.

– Filmifestivaalit oon hyvät kohtauspaikat kulttuuriharjottajille ja oma narratiivi oon tärkeä Maja Mella painostaa, nimittäin ette minuriteetti omistaa ja välittää heän omat kertomukset.

Maja viittaa sopihvaan sitaathiin kohtauspaikoista raportissa Erling Fredrikssonilta, teatterijohtaja ja taitheelinen johtaja Tornionlaaksonteatterilla: ”Met tarttema semmosta mitä Jokkmokin markkinat oon saamelaisile, mutta vain meile ja kaikile jokka halvaavat jakkaa sitä meän kansa.”

Kohtauspaikoitten lisäksi yks ehotuksista oon tikitaali museo.

– Siinä met aattelemma lapsia ja nuoria primärinnä koheryhmänä jossako net kansa
pitävät olla matkassa vaikuttamassa sisältöä.

Museon ehotethaan saavan fyysisen paikan Kiruhnaan. Päämäärä museon kansa oon ette
näyttää kulttuuriperintöä ja kulttuurimiljöitä ja menneisyyttä, nykýaikaa ja tulevaisuutta
minuriteetile. Museosta saattaa tulla portaali alkuperäsheen kielialuheesheen meänkielele.

– Se oon kyse siittä ette tehhä näkyväksi kväänilaista ja lantalaista itenttiteettiä.
Kirunassa oon kielikeskus meänkielele, kultturelli infrastryktyyri aktiivi
siviliyhtheiskunta ja hyvät komynikasuunit. Kiruna oon kansa vahva tyristipaikka.

Viiminen suosittelu oon ette satsata jatkuvhaan tutkinthoon tornionlaaksolaisista, kväänistä ja lantalaisista ja tornionlaaksolaisitten, kväänitten ja lantalaisitten kansa. Tässä ehotethaan ette Luulajan tekninen yniversiteetti saapii tehtävän hallitukselta.

Nyt rekiunaali kehityslautakunta Rekiuuni Norrbottenissa jatkaa tekheen töitä ehotuksitten kansa raportissa. Heän tehtävä tullee kansa olheen ette nostaa esile kysymyksen kulttuuri-institysuunista kansalisella tasola yhtheistyössä minuriteetin kansa.

Monta henkilöä, Kirunasta Löddeköpinkhiin etelässä oon saahneet antaa mielipitheensä kulttuuri-institysuunin sisälöstä ja valhmiin raportin responsi oon ollu aivan positiivi, Maja Mella sannoo.

– Minua yllätti pikkusen ette rekiuunivaltuuston päätös ette jatkaa satsausta tähhään oli yksmielinen – se oli villin hauska. Kulttuurikysymykset jokka koskevat kansalista minuriteettiä pruukaavat useasti jää alemaksi priuriteerinkissä.

Teksti: Karin Skoglund
Käänös: Inga-Britt Uusitalo ja Ingela Henriksson