Instagramkontussa tapahtuu takasiottoprusessi niin kielessä ko kylttyyrissä nuorten omila ehoila.
Vastuu ette viä meänkielen ja kylttyyrin seuraavalle polvele tekkee ette jokku nuoret vähemistökielenkäyttäjät tunteva ittensä hättyytetyile. Samala net saattava tuntea epävarmuutta ja pölköä puhua meänkieltä, olletikki ko omat sukulaiset moittiva heän kieltä.
Tämän näyttää artikkeli minkä takana oon kielentutkia Constanze Ackerman – Boström; ”Kieltä mie en saanu matkhaan pienenä. Nuorten meänkielenkäyttäjitten keskustelut kielensäilyttämisestä sosiaalissa meetioissa.” Constanze käyttää sannaa ”käyttäjä” ko se halvaa näyttää ette kieltä saattaa käyttää monela laila.
Constanze oon seuranu yhtä Instagramkonttua sosiaalissa metioissa nuorile meänkielenkäyttäjille. Työn tarkotus oli analyseerata kunka nuoret meänkielenkäyttäjät käyttävä konttua yhtheyen luomiselle keskustelemalla tuntheita mikkä liittyvä kielentaithoon, kunka net oon kokehnee eesvastuuen ettte viä kielen etheenpäin ja niitten hunteerinkiä kielelisestä oikeelisuuesta.
Constanze halvaa kans analyysilä eesauttaa tutkimista pitämällä fuukkyksen nuorten omhiin äähniin ja tuntheissiin mikkä koskeva meänkieltä ja kielen säilyttämistä.
Artikkelinkirjottaja nostaa esile joitaki esimerkkiä missä nuoret pohtiva monenlaisia tuntheita ja kokemuksia ja analyseerava niitä. Kaikki puhheenvuorot oon anonyymiä niin julkastussa artikkelissä ei ole yhthään nimeä kuka oon kirjottannu mitä.
Konttu mitä se oon seuranu oon luotu nuorilta tornionlaaksolaisilta, kvääniltä ja lantalaisilta heän omale ryhmäle ja kaikesta kaikkien se oon menny läpi 366 julkista puhheenvuoroa
vuositten 2016 ja 2020 välissä. Se oon tykäny tärkeäksi ette anonymiseerata materiaalin
ette kukhaan ei tunne ittensä ja ette puhhenvuorot pitävä olla vaikeat seurata. Se oon kans valinu ette ei tehhä omia puhheenvuoroja eikä komenteerata mithään ette ei vaikuttaa sisältöä.
Constanze huomasi materiaalin kautta, ette nuoret tornionlaaksolaiset, kväänit ja lantalaiset usseen oon joutunheet tilantheessen, minkä saattaa kuttua tupla markinaliseerinkiksi. Net jokka käyttävä meänkieltä oon pitkän aikaa tuntenhee painetta monela eri laila ruottalaiselta enemistösamhälliltä ette ei puhua meänkieltä. Tavote oli, 1900-luvun alussa ja pitkhään sen vuosisaan aikana, ette valtio halusi kasuattaa tornionlaaksolaisia, kvääniä ja lantalaisia jolla oli ruottalainen kylttyyri ja ruottinkieli. Koulutus, kansakoulut ja työtuvat käytethiin neuona tässä. Vanhimat ei ennää opettanhee meänkieltä kläpile ko se ei pietty minkhään arvosenna. Samhaan aikhaan ihmiset aloit siirtymhään Pohjoiskalotista etehlään ko siirythiin kaupunkhiin, niin sanottu yrpaniseerinki ja se vaikutti siihen, ette maholisuus käyttää kieltä julkisessa ympäristössä katosi.
Tutkimuksia näyttää ette nuorten meänkielentaito kattothaan vailinhaiseksi elikkä niitä moitithaan ko net ei saata meänkieltä. Nuoria ei hyväksytä vanhemilta enämpi taitavilta puhujilta. Vanheemitten seurassa löytyy kans spärri ette praatia meänkieltä nuoremitten kans. Entisiä tutkimuksia näyttää ette kielen matala staattys oon osa syystä siihen ette kieli ei elä nuorten arkipäivässä. Stantartiseerattu kirjakieli vailtuu ja oppia lukheen meänkieltä koulussa ei ole vielä niin tavalista. Suomenkieli kattothaan kans olevan käytänölisempi koska enämpi ihmisiä puhhuu ja kirjottaa sitä.
Niitä löytyy siltikki paljon nuoria jokka yrittävä puhua meänkieltä ja oppia sitä. Ongelma niile oon ette net tunteva ette vanhemat kielenkäyttäjät perheessä ossaava kielen paremin ja siksi net ei tohi puhua. Jokku uuet puhujat selittävä kans ette niitä ussein korjathaan ko net puhuva meänkieltä ja se antaa semmosen häpeän ja riittämättömyyen tuntheen.
Constanze tullee tulokseen ette sosialit meetiat näyttävä olevan tärkeitä nuorile tornionlaaksolaisile, kväänile ja lantalaisile erityisesti ko net asuva kieli-ja kylttyyrialueen ulkopuolela. Instagramkontun kautta net löytävä yhtheyttä ja net pohtiva hunteerinkiä itenttiteetistä, kielestä ja jakava tietoa toistensa kans.
”Sosiaalit meetiat toimiva tärkeännä prykinä, erityisesti nuoren sukupolven meänkielenkäyttäjille, mikä tekkee taito- ja tietovaihtelun maholiseksi ja vaikuttaa kylttyyrin ja kielen takasiottamisseen. ” Constanze kirjottaa.
Kirjotuksissa Instagrammissa moni kertoo vastuuentuntemisesta ette oppia meänkieltä ja viä kielen etheenpäin. Joissaki kirjotuksissa saattaa näkyä ette nuoret kans tunteva stressiä siittä, tuntheet saattava tuntua tuskaselta. Saattaakos sitä tehhä semmosen vaatimuksen sukupolvele, jolta kieli oon kieletty – ette net siltikki häätyvä viä sen seuraavalle polvele ette se ei kuole, Constanze miettii.
Jokku sanova ette net oon jättänhee yrityksen oppia kielen koska taito oon puutheelinen. Sen siihaan ko tohtia puhua mitä saattaa net vaikeneva pölöstä ette tehhä kielisiä virheitä mitä ympäristö piiain nauraa. Uuet puhujat rajottuva ja ei saa tilasuutta oppia kieltä.
Yksi kirjottaja Instagramkontussa selittää ette se uskalsi vain puhua meänkieltä elläimille kartanolla koska sillon ei ollu riskiä ette tullee seurauksia.
Moni oon kans huolessa ette kieli tullee kuolemhaan ja tuntee vastuuta viä sen etheenpäin. Yks ongelma oon ette moni tuntee ette heitä moitithaan jos net yrittävä puhua meänkieltä vanhemitten kielenkäyttäjitten kans jokka ossaava sen. Sillon net oon vaiti.
Constanzen artikkeli näyttää ette Instagram toimii tikitaali kohtauspaikkana meänkielele ja niile jokka tunteva yhtheyttä kielen ja kylttyyrin kans. Siinä net ottava ylös itenttiteettikysymyksiä ja haasteita ja antava tipsiä toisilensa. Kontussa tapahtuu takasiottoprusessi kummassaki kielessä ja kylttyyrissä, heän omila ehoila.
”Sillä mallin niistä tullee aktiivia henkilöitä meänkielensäilyttämisessä elävännä kielenä, mikä oon ratkaseva kielen tulevaisuuele,” kirjottaa Constanze Ackermann- Boström.
Susanne Redebo
