Mona Mörtlund, STR-T:n ensimäinen puheenjohtaja 1981-83.Valokuva: Anna Lintzén
Tänä vuona STR-T täyttää 40 vuotta! Met juhlima sitä nostamalla esile liitonpuhheenjohtajitten monia muistoja siittä aijasta ko asiat olit polttava. Sarjassa kohtaat kaikki kasuvet, vuosi 1981 alkaen.
Mona Mörtlund
STR-T:n ensimäinen liitonpuhheenjohtaja 1981-83
Nykynen asumispaikka: Luulaja
Homma: Kirjailia ja kääntäjä
– Ko met alotimma STR-Tn 1981, mie, Bertil Isaksson ja Björn Eklöv, meilä oli huoli siittä ette tornionlaaksonsuomi, niinku sillon sanothiin, oli katoamassa. Siksi met halusimma tehhä jotaki. Meile oli tähelistä ette ei vain moittia ja valittaa, mutta tehhä työtä kans muuttaksheen tilanetta. S´oli meän vetovoima koko aijan; ette saattaa muutta histoorian menoa. Tämähään oon 40 vuotta sitte ja kielelä oli matala staattys siihen aikhaan. Monet palaverit kohtelit sitä onko se kieli eli murre. Mie olen löytäny monta vanhaata avisista ulosleikatuita kohtaa siittä aijasta ja sillon oli kauhean monta insäntari siittä, mie näen. Kieli oon niin herkkkä aihe.
Kaikista ensimäinen anonsi Haaparannaavisissa (Präiskässä) 1981 eelä STR-Tn perustamista.
– Met sanoma jo sillon, ko perustima liiton, ette tornionlaaksonsuomi oon oma kieli, mutta eihään kaikin tykänheet ko met.
– Tämä ette met tykkäsimmä ette tornionlaaksolaiset oon minuriteetti ei sopinu kaikile. Osaksi se liitty siihen ette ”met olema oikeita ruottalaisia eikä mithään muuta”.
– Vaikka tinka kielestä ja minuriteetistä oli käynissä niin mie käsitin kuitekki ette meilä oli luja tuki ja ihmiset piti sitä hyvänä ette met otima asiasta kiini. Jos meiilä ei olis ollu tukea työle niin emmähään met olisi saattanu jatkaakhaan sitä – ja meitä oli monta jokka olit kysymyksissä kiini. Mie uskon lujasti yhteisheen työhöön, sillon saapi jotaki tehtyä.
– Mie piän ette keskustelut sillon tälllön pullahtava ylös tasasin välein mutta ei samala voimala.
– S’oli ihana ja inttensiivi aika sillon 1980-luvula, työ tuntu täheliseltä. Olen ussein puhunu siittä Bertil Isakssonin kans. Piiain meän into piätti meät jäljelä Tornionlaaksossa vaikka monet siihen aikhaan siiryit täältä.
Kolme puheenjohtajaa: Monica Johansson (1988-92), Bengt Aili (1983-84) ja Mona Mörtlund (1981-83). Irene Muskos otti kuvan 1984.
– Mie tunsin paljon iloa työssä mutta tämäntyyppiset keskustelut vievä kans voimia. Varsinki jos ei ole tietoa arkymentissä.
– Mie hunteeran nyt kans, ko puhuthaan kielisorrosta ja kallomittauksista Tornionlaaksossa jokka valtio oon aiheuttannu, ette meilä kaikila oon eri muistoja ja taustoja. Ei sitä saata pittää aivan ommaa historiaa lähtökohtana. Sitä pittää kunnioittaa toisitten kokemuksia kans ja antaa net muisteluksetki saa kuulua.
– Samala mie tykkään s’oon tähelistä iloittea. Tornionlaaksossa oon niin paljon mistä saa iloa, s’oon kirjava miljöö ja rikas laakso mistä löytyy monensorttista ihmistä ja monta kieltä.
Meänkielentänny: Märta, Karin ja Linnéa Nylund
