Monala oon syän Kangosessa mutta assuu Luulajassa. Valokuva: Reino Jillker
– Mulle runoileminen oon kohta niinku henkiä, mie aina kirjotan runoja. Se oon minun malli hunteerata olosta, selittää tuntheitä sanoila, sannoo kirjailia Mona Mörtlund.
Mona oon puetti, tramatiikkeri ja kirjailia. Hään oon kirjottannu kirjoja, filmiä ja teatterinäytelmiä, oon tuottanu Ruottin Raatiolle ja Ruottin Teeveele ja tekkee käänöksiä meänkielele. Hään synty Kangosessa ja hällä oon syän sielä vaikka hään oon siirtyny ympäri ja assuu nyt Luulajassa.
Yks Monan issoimista saavutuksista oon ette hään oon ottanu meänkielen Dramatenhiin Stokholmissa.
– Mie olen ollu sielä kaks kertaa. 2006 Regnblommorna är vackra i år- näyttelyn kansa ja viimi syksynä ko mie luin runoja meänkielelä. Se oli ensi kerran ko puesiitä esitethiin meän kielelä Dramatenilla.
– Dramaten oon kaikkiin meän kansanseeni niin se oon aivan oikeen ette kaikki kielet pitävä olla sielä.
Toornionlaaksolaisten omat ramsat
Mona kirjotti hänen ensimäisen kirjan meänkielelä Monica Johanssonnin kansa yli 30 vuotta aikaa. Kirja missä oon muun muassa ramsoja ja leikkiä mitä hään ja Monica kokosit kulkemalla läpi Toornionlaakson ja puhumalla monen vanhaan ja monen kläpin kansa. Mona oli sillon esikoulunopettaja ja halusi käyttää meänkieltä mutta kaipasi materiaalia. Socialstyrelsin ja Haaparantalaisen kielelisen mentturin Matti Kentän tuen avula kirja tuli ulos nimelä Moron, moron, ostaks`poron.
– Mie muistan ette moni eppäili kunka met saatama kirjottaa semmosta mikä oon vain puhekieli.
Kirja tuli menestys. Ensimäinen painos mikä oli 3 500 kappaletta loppu 1,5 kuussa.
Tänäpäivänä moni nostaa meänkielen Toornionlaaksossa, muut kohta kattova ylön sitä. Miksis se oon niin?
– Se tullee aina olheen eri mielipitheitä. Se aika ko kieli ei ollu missään arvossa oon jättäny jälkiä ihmisissä. Jokhainen häätyy mennä itheensä ja tuntea kunka paljon halvaa ottaa ossaa näihin asioihin. Ei saa tuomita ihmisiä, häätyy olla siiaa monele mielipitheele.
Monan viiminen kirja suomeksi ja yksi käänös kahesta entisestä ulosannetusta runokirjasta. Valokuva: Reino Jillker
Kahesta runokirjasta tuli yksi
Monan viiminen työ tuli ulos viimi kevväinä ja sisältää kaks runokirjaa ruottiksi mikkä Irene Piippola oon kääntäny suomeksi (Väyläkirjat). Muistan mettäaukion, lämmön iholla oon kirjan nimi mikä sisältää runokokoelmat Aamuvyö ja Mörtlundin Mona.
Kesän aikana hään oon kirjottannu viis selitystä meänkielelä Ruottin Raation lastenohjelmille Maakinen kriini
Mona selittää kunka kertomukset tuleva hälle.
– Mie saan aina paljon inspirasuunia ko mie liikun ja marsin ulkona.
Niinä vuosina ko Mona asu Toornionlaaksossa hään ajo piiliä aika paljon.
– Jotaki löysää ko mie olen liikheilä.
Joskus kauon aikaa sitten hään kuuli yhestä ameriikalaisesta tutkimuksesta mikä näyttää ette ihmiset jokka asuva väylän varrela tuleva liikuvaiset.
– Mie näin väylän koko aijan minun klasista ko mie kasusin ylös, niin se piiain pittää paikkansa?
Tässä tullee pruui yhestä Monan runoista:
Ennen ko sie lähet
met menemä jänkäle
Oon kuutamaa
ja ilta, vähän viileä
Hillat oon isot ja kypsät
Emmä sano paljon toisile
Mitäs met sanosimma?
Sie lähet huomena
Se oon väistämätöntä
Met istuma hiljaa valkean vieressä
Oon fiinit hillat tänä vuona, sie sanot
Ja niin se oon
Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund
Kirjanmyynti Kulturens Hus Luulajassa. Valokuva: Reino Jillker
