Obligatoriskt i skolan
Krister Wennberg ja hänen poika Isakki lukevat molemin meänkieltä. Kristeri-isä distansila Uumajan yniversiteetissä, Isakki saapii äitinkielenopetuksen Ingarössä Stockholmin ulkopuolela. (Kuva: Susanne Redebo).
Wennberg-perheen tykönä Värmdössä niin Kristeri-isä ko hänen poika Isakki lukevat meänkieltä. Isä Uumajan yniversiteetissä ja poika kotikielenopetuksessa, 50 minuuttia viikossa.
Mie pruukaan sanoa Isakille ette meilä oon salanen kieli, hällä ja mulla, jota kukhaan muu ei ymmärä, sannoo Kristeri.
Hään toivoo ette meänkielestä tulis pakkoaine gryndskuulan oppilhaile Toornionlaaksossa.
Sillä laila ei olis vaaraa ette se kokohnaansa katoais ja politiikkerit näyttävät ette het ottavat tämän minuriteettikieliasian toela.
47-vuotias Krister Wennberg lukkee meänkielen jatkokursia (B) distansikursina Uumajan yniversitetissä. Hänen pojalla, Isakilla, oon samala meänkieli äitinkielenä Brunnin koulussa Ingarössä.
Krister synty Mataringin Ruokojärvessä mutta siirty varhain perheen kansa Korpilompolhoon, jossa hään kävi koulun. Se oli vuona 2001 ko heän siirtokuorma meni Stockholhmiin.
– Pienenä mie ymmärsin meänkieltä aika hyvin, sitähään minun vamhemat puhuit keskenhään mutta ei koskhaan meän, lasten, kansa. Nyt mie tykkään ette se tuntuu kauheen ikävältä.
Täyenä hään nyt freistaa saa halthuunsa kielen jonka kansa hään kasusi ylös. Hänen tavote oon oppia puhuhmaan kieltä, kirjottaminen ei tunnu yhtä tärkeältä.
Isakki luokkahuohneessa yhessä äitinkielenopettajan Kristina Hedströmin kansa. (Kuva: Privaatti)
Pakolinen aine koulussa
Krister toivoo ette meänkielestä tulis pakkoaine koulussa kaikile toornionlaaksolaisile oppilhaile, sillä laila voittais paljon ko aattelee tulevia sukupolvia.
– Vapaaehtonen opetus rakentuu siiheen ette vanhemat halvavat ette lapset oppivat kielen. Mutta nuoremanpuoleiset vanhemat piiain ei ole niin intreserattuja siittä, intressi omhiin juuhriin herrää vasta korkeaman iän kautta.
Mikäs sinun henkilökohtanen tavote oon oppimisessa?
– Oppia puhuhmaan kieltä, pojan ja minun sisarusten kansa.
Mikäs oon pahinta meänkielessä?
– Kirjottaminen, sitä mie en saa milhään toimimhaan. Tuplakonsonantit ja tuplavukaalit tuntuvat välistä epäloogisilta. Mie halvasin enniiten käyä kursia jossa vain opithaan puhumaan, ko mie en kuitenkhaan tulevaisuuessa aijo kirjottaa niin paljon.
– Mie yllytän Isakkia sillä ette kaikki ei ossaa tätä kieltä. Tästä tullee minun ja pojan, jotakin mitä meilä oon yhtheistä. ”Salanen kieli”, sillä laila mie freistaan pittää intressiä elävännä.
Isakki oon lukenu meänkieltä melkein kaksi vuotta ja oon päässy niin pitkäle ette hään itte saattaa opetella sanoja omile luokkakaverille.
– Mutta oonhaan se selvästi hälle vähän ponnistumisen varassa ette pittää koossa koko meeninkit ko mie freistaan puhua hänen kansa.
Kristerin lohutus oon siitte siinä ette selittää ette se oli juuri tämmöstä hällekki pienenä, ette sitä saattaa näpätä sanan sieltä, sanan täältä ja joksiki pysyä asiassa.
Isakin fasteri, joka assuu Kirunassa, pruukaa kans puhua meänkieltä Isakin kansa, ko hään käypii kylässä sen tykönä nuin pari kertaa vuessa.
Yksi oppikirjoista jota käytethään Isakin oppitiimoila oon Nylundin sisarusten Meänkieli.
Ansvaari säilyttää kielen elävännä
Kristeri huomaa ette aina useamat vanhoitten sukupolvista menevät pois, ihmiset hänen läheisyyessä jokka oon helposti ilmaisheet itteensä meänkielelä.
– Silloin met häymä otta ansvaarin tästä ja säilyttää kielen elävännä. Siinä oon meän velvolisuuus.
Isakilla oon meänkielen opetusta 40 minuuttia viikossa.
– Se oon parempi ko ei mithään mutta kuitenki aivan liika vähän.
Gubbängenin koulussa Stockhlomissa, jossa hänen poika kävi ensiksi, oli alussa hankala saa käynthiin meänkielen opetusta opettajanpuutheen vuoksi. Krister oon itte IT-koortineeraaja ja hään tekkee päivittäin Saco:le työtä teknisten apuvälihneitten kansa ja hänen mielestä distansiopetus olis hyvin maholista.
– Koulu ei pääse tästä vain sillä että syytethään opettejanpuutetta ko koko Toornionlaakso haan oon täynä päteviä ihmisiä.
Hään näkkee suuria maholisuuksia distansiopetuksessa esimerkiksi web-kaameroitten ja Skypen avula.
Toinen keino vauhtittaa opetusta olis ette nostaa palkkaa niile pedagoogille jokka saattavat vähemistökieliä.
Meänkielensi Erling Wande
