SVT:s minoritetschef Ylva Jonsson Sarri bor utanför Umeå men har rötterna i Boden. Foto: Privat
SVT:n vähemistöjohtaja Ylva Jonsson Sarri assuu ulkopuolela Uumajaa mutta sillä oon juuret Puutissa. Valokuva: Privaatti
Saattaa olla hankala löytää henkilöitä jokka puhuva meänkieltä ja tohtiva tehhä sitä teeveessä. Näin selittää SVT:n vähemistöpäälikkö Ylva Jonsson Sarri keskustelussa kunka antaa tillaa kansalisille vähemistöile teeveessä.
Ylva Jonsson Sarri oon vuesta 2020 vastuulinen Ruottin Teeveen työstä tuottaa ja lähättää ohjelmia kansalisilla vähemistökielilä meänkielelä, suomeksi, saamenkielelä, jiddischellä ja romanilla. Sen lisäksi tullee kans viittomakieli. Hään oon ollu töissä kohta 25 vuotta SVT:ssä ja otti yli vastuuen kansaliselle vähemistötarjonalle justhiins ko coronapandemi kolahti maahan. Hään assuu ulkopuolela Uumajaa miehen ja lasten kans jokka puhuva pohjoissaamea. Hällä ittelä oon juuret Puutissa.
– Jos Ruottin Teevee pittää olla koko Ruottin kanava niin se oon villin tärkeä tehtävä elävyttää ihmisiä kaikissa meän kylttyyrissä ja kaikista sosiaalisista yhtheiskunnan kerroksista, hään sannoo.
Kansalisilla vähemistöilä oon erityinen staattys SVT:n lähätysoikeuessa. Miltäs se näyttää?
– Ohjelmatoiminta kansalisilla vähemistökielilä, viittomakielelä ja muila vähemistökielilä oon sentraali osa SVT:n tehtävästä samhaan laihin ko Sveriges Radio ja Koulutusraation.
– Meän lähätysluvan mukhaan meän ensilähätykset kansalisilla vähemistökielilä pitävä lissäintyä lupaaikana 2019 – 2025 verrattunna 2019 vuen astheele.
Mikkäs oon haastheet ko tuottaa ohjelmia meänkielelä?
– Se saattaa olla vaikea löytää osanottajia, mutta justhiins sen takia se oon vielä tärkeämpi ette tehhä kielen näkösäksi ja niin neuon eläväksi. Meilä oon haaste löytää osanottajia jokka ossaava kielen 100 prosenttisesti.
Kunkas tet työskentelettä kielikysymyksen kans SVT:ssä?
– Toivetilane oon aina 100 prosenttiä mutta met tehemä työtä ette vähhiinthään puolet oon kummalaki kielelä. Met halvama ulettua niin monele lapsele ko maholista ja tehemä paljon työtä kakskielisyyen kans meän toornionlaakson ohjelmissa. Kuttuma niitä” raitasiksi” ohjelmiksi. ”Tonttu Luppiovaarala” oon yks esimerkki missä osanottajat puhuva meänkieltä ja ruottia. Niin net lapsetki, jokka saattava kieltä vain vähän, saattava olla myötä. Tavote oon ette saa net utelihaaksi ja näyttää ette kieli ellää ja ei kukhaan jää ulkopuolele.
– Oon tietysti hirveän tärkeä näyttää kläppiä teeveessä, jokka ossaava kielen hyvin ja jokka tunteva ittensä toornionlaaksolaiseksi, ja samala pienet lapset saattava tuntea ittensä ulkopuolela jos kaikki lastenohjelmat Toornionlaaksosta oon aivan meänkielelä. Silloin met saatama hävitä kattojia jokka ei puhu kieltä. Se oon haaste löytää tasapainon tässä. Tämä koskee kaikkia vähemistöryhmiä.
– Met häymä muistaa sen ette SVT:n tehtävä oon tarkastaa ja kuvata yhteheiskuntaa ja vahvistaa temokratiita. Siinä perspektiivissä se oon väärin ette näyttää aivan lapsia jokka ossaava moitheetonta meänkieltä, silloin met emmä näytä toelisuutta ja tarvetta tehhä työtä ette vahvistaa kieltä.
– Meän kohalta kysymys oon ette pittää kaks ajatusta päässä samala aikaa, tasapaino oon tärkeä ko oon kyse uusista ohjelmaiteoista Tornionlaaksosta.
Ohjelmat mikkä oon saahnee hyvän läpilyönin?
– Kattojamäärä saattaa olla tärkeä jollaki mallin mutta oon muita asioita kans, esimerkiksi ette vahvistaa kieltä ja ottaa ylös kysymyksiä jokka koskeva itteä vähemistöä. Jotaki mistä mie olen ylpeä oon tuottajan Kirsi Vanttajan ” Mie olin matalampaa rotua mikä kertoo Tornionlaaksolaisten histuuriasta.
– Toinen esimerkki oon sarja ” Rakas lehmänpaska” mikä selittää elämästä kuutamaa-maanpruukarinna. Kaukana loistavasta kuvasta maanpruukarielämästä, mutta tosi lämmin inhimilinen sarja taistelusta ette hoitaa maata ja perintöä yhessä niistä vaikeimista ympäristöistä.
– Lastenohjelma niinku ”Tonttu Luppiovaarala” oon ollu arvotettu. Mistä mie kans olen kuulu paljon pusitiiviä oon ette met viimi vuona valittimma typata ”Selman satu” meänkielele. Tänä vuona met typpaama ”Varkhaitten joulun”. Se luopii intoa kielele.
Kaikki ei ole niin ihastunhee siihen ette klassikkerit typathaan meänkielele?
– Siinä oon hyviä puolia ette typata ohjelmia, mutta mie en tykkää ette se oon paras malli. Kieli oon kuitenki yks keino tehhä ohjelmat relevantit koheryhmäle. Toinen malli oon myötäolevia perheitä Toornionlaaksosta kilpailu- ja leikkiohjelmissa koko perheele. Eli ohjelma Toornionväylästä, kylttyyristä ja ympäristöistä väylän varrela. Semmosta tokymentääriä met tuotama nyt ja mie uskon ette kattojat koko Ruottissa oon innostunhee siittä.
Kunkas oon innostus kattojilta?
– Vähemistökattojat oon hyvin innostunnu koheryhmä. Nämät ohjelmat oon hyvin tärkeät monele. Ihmiset oon vihassa, kauhistunhee, iloset, lohuttomat, innokhaat…. Ei ole mithään niin henkilökohtasta ko oma itenttiteetti. Moni näistä ohjelmista antaa kuvan kuka sie olet ja ihmiset halvava saa oman kuvan vahvistetuksi eli voimistetuksi. Mutta met häymä kans olla avomieliset eikä aivan kattoa taappäin. Met tartuma helposti siihen perintheelisseen niinku ruoka, käsityö ja histuuriakirjotus. Net oon tärkeät mutta nyt oon kans kysymys kuka mie olen tänäpäivänä. Kansaliset vähemistöt oon vielä tärkeät nykyaikasessa yhtheiskunnassa, ei aivan silti ette niilä oon histuuria.
Sinun visuni?
-Minun visuni oon ette nostaa vähemistöohjelmat tavalisheen keskustelhuun SVT:n tarjouksista, ette vähemistöryhmät tuleva osa keskusteluissa ruottalaisesta yhtehiskunnasta. Ette met tehemä ohjelmia jokka oon niin tarkat ette net houkutteleva laajaa joukkoa mutta kans auttava vahvistaa kieltä ja itenttiteettiä.
Meänkielentänny Märta, Karin ja Linnéa Nylund
