Äitinkielenopettajat meänkielessä tekevä työtä vastatuulessa


Äitinkielenopettaja Mervi puhhuu aina meänkieltä hänen viienvuotihaan pojan Aronin kans.

 

Puute opetusmateriaalista, liika vähän opettajanjohatuita tiimoja ja vanheempia jokka ei puhu meänkieltä kotona. Äitinkielenopettajat meänkielessä tekevä työtä vastatuulessa, näyttää ypsatsi minkä Mervi Erkheikki oon tehny.

-Se vaatii ensisiassa lainmuutoksen oppituntien lissäyksestä vakituisseen lukujärjestykseen ette kieli säilyis, uskoo Mervi Erkheikki äitinkielenopettaja meänkielessä ja suomenkielessä.

Mervi, joka assuu Salemissa, valmistu hänen kantitaattiypsatsin kans ”Ei kieltä opi koulussa, sen häätyy oppia jokapaikassa” talvela ko hään oli Uumajan ynivärsiteetissä. Ypsatsissa hään oon haastatellu neljä opettajaa jokka opettava meänkieltä. Kaks niistä toimiii hallintokunnissa ja kaks oon töissä kunnissa mikkä ei ole hallintokunnat.

-Mie halusin nähhä jos oon eroja niissä; kunka meänkieltä kattothaan kussaki kunnassa. Sitähään uskoo ette tuki kielele oon isompi hallintokunnissa.

Mervi hämmästy tuloksesta.

-Mie huomasin ette ei oteta enämpi huomiota minuriteettikiehleen hallintokunnissa. Se näyttää toisinpäin olla niin ette meänkielenopettajat näissä kunnissa tekevä työtä vastatuulessa. Se oli yllätys huomata sen.

Kehotethaan uhraahmaan heän opetustuntia

Net kaks opettajaa mistä tässä oon kyse antava monta esimerkkiä kunka heät kohelthaan johtokunnalta ja henkilökunnalta. Net riskeeraava saa huonompia salia heän tiimoile ja saava kans tuntea painostusta työkaverilta ette uhrata heän opetustiimat ”tärkeimille” aihneile. Yks niistä joka haastatelthiin oli kuulu yhen kunnanjohtajan sanovan ette ei meänkieli ole mikhään kieli.

Yhtheistä kaikile opettajille oon ette het kritiseeraava ette ei ole opetusmateriaalia. Enin osan het häätyvä tehhä itte vapaaikana. Se aiheuttaa ette oppilhaat tuleva kokkeilukaninia materiaalile minkä opettaja ei tiä jos se toimii käytänössä.

-Se tullee vähän ”learning by doing” hyvin löysilä paperilla. Ja se ei ole optimaali yhelä oppikirjala kaikile vuosikursile peruskoulussa- niinku se nyt oon.

Kirjaa mihinkä Mervi viittaa, Meänkieli, esimerkiksi ei sovi aivan vastaalkusille kielessä. Toiseksi tänäpäivänä puuttuu kokohnaans oppimateriaalia oppilhaile jymnaasietasola.

Mervi Erkheikki siirty vastaaikhoin Uumajasta Salemhiin Tukholmassa. Hänen tieto suomenkielessä ja meänkielessä oon kysytty etelässä.

Vähhiinthääns kolme tiimaa tarttee

Net haastateltu oon yksmielisiä ette yks opetustiima viikossa oon aivan liika vähän. Häätyis saa vähhiinthääns kolme tiimaa ette saa resyltaattia. Erityisesti jos oppilhaat ei puhu kieltä kotona.

-Kyllähään sitä oppii jotaki tiimassa mutta opettajanna sie saat alkaa uuesti ensi kerrala ko kohathaan ja repeteerata. Jos sulla oon vain tiima viikossa ja et saa apua kotoa se oon kohta mahoton oppia uuen kielen. Vaikka sulla olis kunka pätevä petakooki.

Issoin uhka kielele?

-Ennemin mie olisin sanonu asentheet, mutta se oon muuttumassa. Nyt oon isompi into meänkielele, mitä oppilhaat ja täyet halvava oppia ja minkä moni tykkää oon kuuli kieli.

Sensiihaan ongelmat tänäpäivänä oon kytketty lainpäätöksiin, tykkää Mervi. Ei se riitä ette met taistelemma itte mutta met häymä saa tukea ylhäältäpäin ja sillon häätyy tulla lainmuutoksia.

-Jos met saama läpi lakiesityksen mikä sannoo ette minuriteettikieli pittää olla kouluitten vakitussa lukujärjestyksessä, niin se oon iso askel oikehaan suunthaan.

Tänäpäivänä monta äitinkielentiimaa panhaan ulkopuolele vakituista kouluaikaa ja sillon se kilpailee lasten vapaaikaaktiviteetitten kansa.

Valtion piitraakit katoava

Mervi tykkää kans ette se häätyis tutkia mihinkä minuriteettirahat mikkä kunnat saava valtiolta katoava. Hällä oon monta esimerkkiä kunnista mikkä oon lähättänhee piitraakit kokohnaans muihin osastoihin orkanisasuunissa, aivan siksi ette ei kukhaan ole valvonu asiaa.

Toinen tärkeä mielipie mikä tuli esile ypsatsissa oli vanheemitten merkitys.

-Net häätyvä ottaa vastuuta ja puhua meänkieltä heän lapsitten kans. Moni opettaja selittää ette kieli kotona heän oppilhaila kohta aina oon ruottinkieli, vaikka vanheemat saattava meänkieltä.

Yllättävästi se kyllä näyttää ette vanheemat kunnissa mikkä ei ole hallintokunnat oon enämpi innostunhee heän lapsitten kielitaijosta ko net jokka asuva hallintokunnissa missä kieli puhuthaan ja kuuluu jokapaikassa.

Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund