Göran Saari nosti ylös Meänflaun ja laulo Tornionlaakson laulun Tornionlaaksolaisitten päivänä Strängnäsissä. Tässä hään essiintyy eläkeläisile Mariefredissä yhtenä päivänä elokuussa 2020. Valokuva: Susanne Redebo
Muuttokuormat tornionlaaksolaisia oon rullanhee etehlään monta vuotta. Göran Saari, 71, jätti Muodoslompolon 16-vuotihaana. Tässä hään miettii elämää missä hänen mottu oon ollu ”Mie en ole koskhaan ollu lujempi ko tänä päivänä.”
Kuas sie olet?
– Gustav ja Siiri Saaren poika olis sanottu jos mie olisin kasunu ylös niitten tykönä. Mutta mie kasusin ylös murfaarin Karl Tapanin ja hänen vaimon Hilman tykönä Muodoslompolossa. Net olit lestaatialaiset.
-Parempaa lapsuutta mie en olis saattanu saa, se oli onnelinen ja ennen kaikkia hauska. Minun murfaari oli seppä kaikheen ja pelasi haitaria nuorena ja met aloma laulamhaan yhessä. Mie sain oppia Titanic-laulun, missä oon 52 värsyä, suomeksi. Siinä meni 25 minuttia laulaa.
-Neljänessä luokassa mie opin kirjothaan kirjotuskonheela ja minun murfaari joka piti saarnoja suomeksi tahto ette mie harjottelen niitä, kirjottaa net konheela. Sillä laila mie opin kirjottamhaan suomeaki. Se anto mulle intoa ja sen jälkhiin mie luin Väinö Linnan kirjoja suomeksi.
Kotikääntöpäivät Muodoslompolossa vuona 2000. Göran viihyttää. Valokuva: Rune Larsson
Sie asut Mariefredissa nyt. Käyks joskus Tornionlaaksossa?
-Ei mulla ole mihinkhään tulla. Mutta kaks vuotta aikaa juhaneksenpyhänä mie kävin pellaamassa ruokalassa Rajamaassa Muonionalustassa missä minun isä ja farmuuri kasusit ylös. Mie huvitin Paul Muotkaa, entistä raatiorepoortteriia Pajalasta, ko se täytti 90 vuotta. Se oli niin hauska. Mie sain käyttää molempia kieliä ja se tuntu vaphauttavalta.
Koskas sie siiryit etehlään?
-Ko mie olin kuuentoista Örnsköldsvikhiin. Mie kohtasin pyssikuskan kaupunkissa joka oli Kierunasta ja varotti minua Kierunasta, ette minun ei koskhaan pitäs mennä sinne koska mie joutusin maan alle. Vuotta jälkhiin kävi justhiins niin. Mie kuulun LKAB:n kenttälapuratuurihaan monena vuona. Astrassaki Södertäljessä 22 viimistä vuotta minun työelämästä mie olin töissä lapuratuuriassa, missä mie olin valmistaja. Siihen oli 34 hakiaa ja se vaati teknistä koulutusta mikä mulla vailtu. Se näky olevan iso etu ette olin ollu töissä LKAB:ssä.
Kaipaaks kotia?
-En koskhaan. Mie olen triivastunnu täälä etelässä. Mullahaan olit kohta kaikki sukulaiset Mälarinlaaksossa jo ennen ko mie siiryn, niin täälä Stockholmissa ja Södertäljessä mie olen käyny joka kesä ja joulu.
Oonkos sulla ollu hyötyä osata meänkieltä?
-Paljon hyötyä. Ko mie olin 17-ikäsennä pyssiasemalla Örnsköldsvikissä töissä Vaasavenheet tulit Suomesta. Ainuasthaan mie ymmärsin matkustajia jokka ei saattanhee ruottia. Johtaja klappasi minua olkapääle ja sano ”Mutta Göran, jopa sie vain saatat.”
-Ko mie olin lumpuissa ja kuulun Tornion komppanhiin kaikin puhuit meänkieltä. Ameriikassa toisen mailmansoan aikana alkuperäkansalaisia panthiin puhuhmaan raatiossa ette viholinen ei ymmärä. Se oli samalaista meilä, met puhuma meänkieltä toisten kans ja toiset ei ymmärtänhee mithään, se oli hauska.
Kunkas sie halvaisit ette sinun ympäristö muistais sinua ko sie olet poiessa?
-Mie olen koko elämänaijan yrittänny auttaa minun lähimäisiä. Mie olin töissä Astrassa kymmenen vuotta ihmisten kans reehapitilantheessa, ja taistelin niitten eestä. Se tehtävä sopi mulle oikeen hyvin.
Göran pellaa suupeliä, jitarria ja panjoa. Yhessä mysikkivarastossa oon urut hänen kotikylästä. Valokuva: Susanne Redebo
-Mysikki oon ollu iso osa minun elämässä ja mie pellaan jitarria, panjoa, suupeliä ja urkuja. Mie olen myötä lauluduossa Elenor Magdebrantin kans jolla oon isä Alakaihnuusta. Met olema pelahneet yhessä yli 25 vuotta. Mie tykkään irlantilaisesta kansanmysikistä ja olen kirjottannu joitaki omia kappalheita missä oon tekstit jokka selittävä Tornionlaaksosta.
-Koko elämänaijan mulla oon ollu mottu: ” Mie en ole koskhaan ollu lujempi ko tänäpäivänä.” En mie halva tulla pesimistikonsyltti ja se oon siihen laihin ette sitä jaksaa enämpi ko sitä uskoo.
Selitetty Susanne Redebole
Meänkielentäny Märta, Karin ja Linnea Nylund
Meän kylä /Vår by
Nuotti: This is your land, this is my land (Woody Guthrie). Teksti: Göran Saari
Laulunjulkasun teki järjestö joka järjesti ”Hemvändardagarna”.
(ote)
Tämä on sinun kylä, tämä on minun kylä
Muodoslompolo synnyinpaikka.
Ja täälä puhutaan meän kieltä,
tämä on sinun ja minun kylä.
Mie muistan kläppinä täälä oli kauppoja
Alpin ja Tjäderin ja Konsumin puoji.
Ja Wenbergin limppuja meän bagari leipo,
täälä sinun ja minun kylässä.
Man började skolan, fick tala svenska,
det kändes motigt, ovant för tungan.
När tornedalsfinskan var modersmålet,
här i byn som tillhör dig och mig.
