Eva-Lena Aro Foto: Privat
Eva-Lena Aro, prujektinjohtaja ”Kirja muisteluksista”. Kuva: Privaatti
Svenska tornedalingars riksförbund, STR-T oon saanu rahotusta antaa ulos helppolukusen popylääriversion, missä oon toistuksia työtuvista. Selitykset löytyvä Tottuus- ja sovintokomisuunin kootusta materiaalista.
-Met halvama tua esile henkilökohtasia selityksiä ja ihmisten ääniä – ja se oon synkkä histuuria loukkauksista ja väkivallasta, selittää Eva-Lena Aro joka maissa alotti työnsä kirjan kans. Kirjala viekotelhaan ihmisiä hakheen tietoa sen aijan työtuvista Norrbottenissa.
Tottuus- ja sovintokomisuuni pittää tutkia kunka valtio ja viranomhaiset loukkasit torniolaaksolaisia, kvääniä ja lantalaisia ja käytit väkivaltaa niitä kohin 1800-ja 1900-luvula. Komisuunin tehtävä oon tutkia mitä oon tapahtunnu, miksi se oon tapahtunnu ja kenen vastuu se oon. Het oon haastatelheet ison määrän ihmisiä jokka oon itte kokehnee tätä heän taustan ja kielen takia. Monta näistä loukkauksista minuriteettiä kohi tapahtu ko lapset olit työtuala. Pohjoiskalottikirjaston ääniarkiivissä löytyy sitaatti ”Helvetissä oon vain yks valkea, mutta työtuala oon kaks” mitä Eva-Lena käyttää ko se selittää minkälaista kläpilä saatto olla työtuala.
–Työtuat ei ole niin tunnetu ja sen met halvama valasta. Mie uskon ette moni ei ymmärä kunka laaja vaikutus niilä oli. Met halvama lua ymmärystä tornionlaaksolaisminuriteetile. Esimerkiksi sitä saapi ussein kuula ette met tornionlaaksolaiset olema niin hiljaset, mutta oonkos se kumma ko oon saanu kuula ette oma kieli ja kylttyyri oon väärin, sannoo Eva-Lena Aro.
Työtuat olit ensimältä laitettu hyväntekeväisyyen nälkävuona 1902, mutta niitä oli kans kläppiä jokka asuit kaukana kansakoulusta jokka panthiin työtuale. Ensialusta joissaki työtuvissa oli kakskielinen henkilökunta, mutta aijanolhoon tuli kielto puhua muuta kieltä ko ruottia ja kläppiä jokka puhuit meänkieltä rangasthiin.
Foto: Lea Wikström
Eva-Lena meinaa ette työtuvitten histuuria oon tärkeä tua esile isomalle yleisölle.
–Tornionlaaksolaisen minuriteetin histuuriata ei mainita Ruottin histuuriassa eli koulun oppimateriaalissa ja yhen tutkimuksen jälkhiin tornionlaaksolaiset oon vähhiin tunnettu kansalinen minuriteetti Ruottissa.
Tutkimus johonka hään refereeraa, Fuurymmi elävälle histuurialle tehty vuona 2020.
Tottuus- ja sovintokomisuuni tullee valitheen materiaalia mitä Eva-Lena ja hänen kolekat sitten käyvä läpi ja tekevät yhteenveon ja valitteva sitaattia haastatetuilta ihmisiltä, jokka kaikin tuleva olheen anonyymiä. Joilaki oon ensi kerta ko het selittävä heän histuurian. Mutta kirja tullee kans sisälthään uutta materiaalia uusista haastatteluista.
–Met haastattelemma nuorempiaki ihmisiä ette saa myötä tulevaisuuenuskoa ja toivetta, esimerkiksi henkilöitä jokka oon ottanhee takasi heän kielen ja niitä jokka oon aktiivia ja taisteleva kielen eestä – ja oon ylpeät heän alkuperästä.
Ittelä hällä oon kaks fasteria jokka oon olhee työtuala ja itteläkullaki oon eri kokemuksia siittä aijasta.
–Mie olen itte aina ollu kiinostunnu tornionlaaksolaisesta histuuriasta. Mie olen kasunu ylös hyvän selitysperintheen seurassa niin kiinostuksen tornionlaaksolaisele kylttyyrile ja histuurialle mie olen saanu kotoa.
Molemat hänen vanhimat puhuit meänkieltä, mutta ei Eva-Lenan kans.
–Se oli ikävä ette ei saattanu sitä. Jymnaasiassa mie luin meänkieltä ja saaton sitte käyttää sitä ko mie olin töissä samariittinä kylissä ympäri Kangoksen missä mie kasusin ylös.
Kirja oon suuniteltu valmistuvan sillon ko komisuuni antaa loppuraportin heän tehtävästä nuvemperissä ja Eva-Lena uskoo ette reaksuuni saattaa tulla vaihtelheen minuriteetin sisälä.
–Jokku varhmaan tykkäävä ette se oon ankara ette nostethaan framile näitä asioita ja kyselevä, miksis sen pittää kaivaa häpeälisissä asioissa. Muut taas tunteva ette nyt viimen met ja meän histuuria saava tulla esile ja meän äänet saava kuulua.
Teksti: Karin Skoglund
Käänös: Karin, Linnéa ja Märta Nylund
