Lyöpikös kello meänkielele? Kielenhuoltaja Elina Kangas vastaa kysymyksheen. Valokuva Malin Junkka
Oonkos siittä mithään hyötyä ette oppia niin pientä kieltä ko meänkieltä?
METavisi tahto Elina Kankhaan, kielenhuoltaja meänkielessä Isof:issa (Kieli ja kansanperintheen instityytissä), antaa hänen kattanon tästä asiasta.
– Mikäs oon hyöty? Siittä saattaa hunteerata. Hyöty saattaa olla eri ittelekullekki ihmiselle. Jos joku halvaa oppia meänkieltä siksi ko se halvaa puhua mummun ja muffan kans eli muitten sukulaisten kans, niin sillä saattaa olla enämpi hyötyä meänkielestä ko suomenkielestä jos sukulaiset oon meänkielenpuhujat. Kirjasuomi ei piiain auta niin paljon sillon.
– Ei se aina tartte olla rahalinen hyöty mitä meinaa ko puhhuu hyöystä, esimerkiksi ette saa työn ko ossaa kirjasuomea. Hyöty saattaa olla erilainen eri ihmisillä.
– Mie tykkään ette oon aina hyötyä kielistä, riippumatta mistä kielestä oon kysymys. Jos sie halvat hankkia työn Suomessa niin saattaa olla parempi osata suomea jos sinun asetethaan Helsinkhiin. Mutta jos sie halvat olla töissä museossa tornionlaaksolaisile, lantalaisile ja kvääneile niin saattaa olla paljon parempi ette sie ossaat meänkieltä.
– Moni ei hunteeraa hyöystä ko oon kyse kielestä mutta enämpi tuntheista ja juurista. Mie tiän monta jokka ei halva oppia suomea siksi ko heän sukulaiset oon meänkielenpuhujia, niilä oon juuret Ruottin puolela.
– Mutta kaikista kielistä oon tietysti hyötyä. Jos halvaa oppia meänkieltä niin se ei merkitte ette ei saata oppia suomea kans. Piiain yhtäaikaa eli peräkkää. Kielet kulkeva käsi käessä.
Oonkos riskiä ette sekottaa kielet jos lukkee molempia, suomea ja meänkieltä?
– Saattaahään se käyä niin…. Mutta oonkos se niin vaaralista jos sekottaa? Nämät kaks kieltä sekotethaan jo nyt. Kielilä ei tavalisuuessa ole selviä rajoja. Met ihmiset se oon, jokka halvama vettää rajoja niitten välhiin.
– Meänkieli ja kväänin kieli menevä päälekkäin samala laila ko meänkieli ja ruotti tekevä siksi ko kielet ja ihmiset oon elähnee lähelä toisia niin kauon aikaa. Se ei ole aivan lainasanat jokka saattava olla yhtheiset mutta jeokraaffinen läheisyys vaikuttaa kans muihin kielipiirtheishiin.
Elina Kangas. Kuva: Malin Junkka
Kunkas sie kattot meänkielen tulevaisuutta ? Tulleekos kieli elähmään etheenpäin?
– Mie olen optimisti mutta met häymä selvittää paremin mitä ”henkhiinjääminen” merkittee tässä asiassa. Jos met halvama ette kieli jääpi henkhiin kirjakielenä, ette oon kirjoja kielelä, ja runoja mitä oon kirjotettu eli nauhotettu, niin nyt löytyy jo materiaalia ja arkiiviä missä semmosta oon …. Mutta jos met henkhiinjäämisellä meinaama ette meänkieli puhekielenä, mitä käytethään arkipäivänä ja annethaan uusile polvile, pittää jää jäljele niin ei mulla ole vastausta jos met onnistumma siinä. Se riippuu niistä jokka puhuva meänkieltä nyt ja niistä joista oon tulossa meänkielenpuhujat. Halvavakkos tulevaisuuen meänkielenpuhujat viä kielen etheenpäin? Saavakkos net tukea siinä? Ei ainuasthaan halu riitä, häätyy olla halua ja tukea.Tukea saatethaan antaa seuraamalla lakia, ette instityytit ja viranomhaiset antava tukea ja samhälli ylheisesti tukkee prusessiä. Esimerkiksi niitä, jokka halvava puhua vähemistökieltä heän lapsitten kans, ei saa eppäilä. Net häätyvä saa tukea samhällin aktööriltä, jokka kans yrittävä puhua kieltä niin paljon ko maholista.
– Tutkimuspärspektiivistä se oon maholista elävyttää meänkielen – mutta tärkein kysymys oon jos tullee uusi polvi joka saapi kielen matkhaan. Oonkos niitä lapsia jokka oppiva meänkielen alusta asti, jokka saava sen matkhaan kotoa eli ykskielisessä esikoulussa jos kukhaan ei puhu sitä kotona? Tästä oon kyse.
Meänkielentänny: Märta, Karin ja Linnéa Nylund
