Jeanette och Johannes Jacobsson väver in så mycket meänkieli i vardagen som möjligt för barnens skull. Foto: Privat
Jeanette ja Johannes Jacobsson laittava niin paljon meänkieltä ko maholista arkipäihvään, lasten vuoksi. Valokua: Privaatti
– Se oon risikkö tie kävelä. Moni kyllä antaintuu vähemällä, sannoo Johannes Jacobsson, 36, joka taistelee ette poikansa sais äitinkielenopetusta esikoulussa Stockholmissa.
Met saama kontaktia toisten kans ensi kerran kevväilä 2021 ko Johannes hakkee apua ette poika saattais oppia meänkieltä. Poika oon neljän vuen vanha ja käypi privatti esikoulussa Stockholmin keskustassa.
Ei kumpikhaan, Johannes eikä hänen sampu Jeanette puhu suijuvaa meänkieltä, mutta Johanneksella oon juuret Kierunassa/Lainiossa ja halvaa ette kläpit saava kylttyyrin myötä varsin alusta. Hään ei saanu sitä oppia pienenä ko hänen isä kielethiin puhumasta kieltä Kierunan koulussa.
– Ongelma, niinku mie sen katton, oon ette minuriteettilaki oon enin kirjotettu koulule. Met joila oon kläppiä esikoulussa jou’uma toolitten välhiin. Sulla oon oikeus tulla nähtyksi ja saa innostusta esikoulussa mutta sielä ei tartte olla opettajaa.
Lähelä oleva
Johanneksen pappa oon kasunu ylös Kierunassa ja puhhuu meänkieltä, se siirty sieltä 18-vuotihaana. Tornionlaakso ja Malmikentät oon aina olhee lehlä. Johanneksen elämässä. Kesät ja luat hään oon ollu pohjolassa ja kylttyyri ja kieli oon jokapäiväsessä elämässä, kiitos olheen Stockholmissa asuville sukulaisile.
Johanneksen sampula, Jeanettillä oon juuret Eteläruottissa ja molemin halvava ette pojat (neljän ja vuen vanhaat) saava oppia meänkieltä. Sen vuoksi vanhimat oon käyhnee puhekursia kielessä ette net saattava antaa tukea kläpile.
– Met yritämmä praatia niin paljon ko maholista täälä kotona. Vaikka se ei olis ko joku sana eli meeninki sielä täälä.
Johannes halvaa käyttää sitä oikeutta joka kläpilä oon heän alkuperhään.
– Se hään oon mahtava jos net saava sen mitä mie en saanu ko mie kasusin ylös.
Johannes otti kevväilä yhtheyttä Stockholmin Kouluhallituksen kans, missä oon osasto kansalisille minuriteetile, ette hään sais tion mikkä kielioikeuet pojala oon esikoulussa. Se soitti kans monheen esikouhluun Tornionlaaksossa ja kyseli tipsiä materiaalista ja niin etheenpäin.
Privaatti johto sekottaa
Johannes haki itte meänkielenopettajan joka saattais aatela tulla pojan esikoulule. Toinen askel oli ette saa privaatti esikoulun myötä kyythiin.
Tässä se oon se haaste. Met valittimma villin hyvän esikoulun ja tehtävä ette antaa petakookista tukea meänkielelä häätyis jällata kaikkia esikouluja, niin kunnalisia ko privattia ja sisältää ette palkata jonku joka ossaa kielen. Ongelma oon kans ette se ei ole selhvään kirjotettu minuriteettilaissa ette esikoulukläpilä oon oikeus minuriteettikielen opettajhaan.
Miltäs tilane näyttää tänäpäivänä? Johannes oon kohanu rektoria ja henkilökuntaa esikoulussa ja net oon myöntheiset ottamhaan meänkieltä ja tornionlaaksolaista kylttyyriä petakokiikhaan.
– Net oon järjestämässä suunitelmaa ja valitettavasti se ottaa paljon aikaa. Se kiusaa meitä vanhimpia, meän poika kasuaa, mutta met häymä luottaa ette prosessi toimii.
Johannes sannoo ette hään ei halva syyttää vissiä esikoulua, vain antaa kuvan kunka vaikea se saattaa olla meänkielisessä hallintokunnassa saa apua asiassa mihinkä lain mukhaan oon oikeus.
– Mie uskon kuitenki ette asia selviää. Kaikki halvava auttaa meitä, niin esikouluki. Mie tykkään itte ette se olis helppo vain palkata opettajan tiiman viikossa, eli saa opetusta tikitaalisesti vähän aikaa joka viikko. Tämä saattais olla osa jokapäiväsessä opetuksessa. Mutta nyt meilä oon tilane, missä yks esikoulun opettajista itte häätyy oppia lauluja ja sanoja meänkielelä, vaikka se ei ossaa meänkieltä eikä suomea.
Kunkas se saattaa käyä niinku Johanneksen asiassa ja mistäs löytyy apua?
Anita Fagervall oon kortinaattori kansalisille minuriteetile Koulutushallituksessa Stockholmin kaupunkissa. Hänen tehtävä oon muun muassa antaa tietoa kouluissa ja esikouluissa minuriteettilaista, politiikasta ja ihmisten oikeuksista esikoulusta jymnaasihaan saakka. Jälkhiin 2019 oppisuunitelma esikouluile oon paranettu ja se tuopi paremin näkösälle kansalisten minuriteetitten oikeuet. Se koskee lasten oikeutta kehittyä kielessä ja omassa kylttyyrisessä itenttiteetissä.
Stockholmi kuntana kuuluu hallintoalueesheen meänkielele, saamenkielele ja suomenkielele. Koulutushallitus Stockholmin kaupunkissa oon päämies kunnalisille kouluile. Kaupunkissa löytyy kans vapaosastoita esimerkiksi vapaesikouluja joila oon eri päämies ko kaupunkin kunnalisissa osastoissa.
– Kunta oon osana hallintoalueessa suomen-, meän- ja saamenkielele mikä antaa laajemat oikeuet kansalisille minuriteetile näissä minuriteettikielissä. Vapaosastoila oon eri päämies ja ei kuulu hallintoalueesheen ko se oon kunta joka oon liitetty ja kuuluu hallintoalueesheen näile minuriteetile, sannoo Anita.
– Se oon tärkeä ja sen häätyy painottaa ette jokasella päämiehelä oon pakko seurata minuriteettilakia ja koululakia ja kans esikoululakia. Jos se ei toimi niin sitä saattaa kääntyä Koulutarkastuksen tykö jolla oon tarkistuksen velvolisuus.
Anita painottaa kunka tärkeä se oon ette vanhimat keskusteleva esikoulun kans kunka henkilökunta saattaa auttaa.
– Keskustelulla sitä onnistuu.
– Yks haaste Stockholmin kaupunkilla oon ette löytää koulutettua henkilökuntaa joka saattaa jotaki kansalisista minuriteettikielistä, paitti suomenkielessä missä meilä oon monta kunnalista esikoulua.
Minkäslainen tuki sattaa olla esikoulun puolesta?
– Niitä oon monta mallia ja tärkein oon ette esikoulula ja huoltajilla oon tialooki ette yhestä neuon ja parhaimalla mallila innostuttaa lapsen kielenkehitystä ja kylttyyristä itenttiteettiä. Esikoulu saattaa järjestää opetusympäristön missä kansaliset minuriteettikielet ja kylttyyrit näkyvä, esimerkiksi ette sielä löytyy kirjoja minuriteettikielilä, ja luethaan ja kuunelhaan satuja, ripustethaan flakuja, annethaan esimerkkiä sanoista minuriteettikielilä elikkä kuttuthaan kouhluun eli kuunelhaan henkilöitä jokka puhuva kieltä.
kansalisista minuriteetista, niin ette kaikin tietävä oikeuet vahvistetussa laissa.
Susanne Redebo
