Pia tepyteeraa kirjailijanna sukukröönikalla ” Väylä kulkee Saivomuotkan kylän läpi”. Kuva: Privaatti
Sukukröönikka ” Väylä kulkee Saivomuotkan kylän läpi” sai alun paperi- ja kuittiläjästä, minkä yksi eno jätti jälkhiinsä. Keskelä oon kylä ja kaikki sen ihmiset jokka oon tulhee ja menhee.
– Eno Erkki oli tavattoman kiinostunnu ihmisen paikasta mailmassa, ja sen se oon antanu mulle, sannoo kirjailija Pia Mariana Raattamaa Visén.
Pia oon syntyny Muotoslompolossa 1962 mutta kasusi ylös Stockholmissa. Sen ympärillä oon läpi ylöskasuamisen Aina ollu ikunen kotiikävä, Mamma Frida anto hänen oman kaipaamisen tyttärelle, joka vietti kaikki koululuat Saivossa.
-Meitä oon monta jokka viskathiin etehlään 1960- ja 70-luvula eli jokka jou’ut pakhoon muusta maasta ja elävä tässä kotiikävässä.
Kirja kattaa kohta 150 vuotta ja alkaa Israel Raattamaan elämästä, Israel oli Johanin pojanpoika. Juhani taas oli Lars Levi Laestadiuksen täkein yhteistyöläinen.
Israel asettu Saivomuotkan kylhään Muonioväylän varrela lopula 1800-lukua.
Sukukröönikka oon kirjotettu niistä vuosista jokka olit tärkeimät suvun histuuriassa. Selitys oon pyöreä missä paikka oon aina sama, mutta ihmiset syntyvä, elävä ja kuoleva. Ikunen liike joka ei koskhaan lopu, niinku väylän vesi joka ei koskhaan tule takasi samhaan paikhaan.
Selitys oon rakenettu ympäri Saivomuotkan kylän, joka oon huipussa ko kylä oon täynä kläppiä.
-Se oon työläisromani mutta kans selitys Ruottista, Mitäs me tehemä meän maale? Mulla se ei ole aivan kyse minun suvusta mutta kans harvaseu’usta ja ihmisten elämänmaholisuuksista.
Talo joka oon kröönikan keskelä oon Vanhatalo (Raattamaan-pirtti) missä Pian murmuuri Maija ja murfaari Israel asut. Pirtti on nykyhään tehty museoksi ja rukkuustalokso alueela mikä oon panttu lephoon.
Raattamaan pere. Vasemalta päälirivi: Eno Erkki, Helga ja Sigurd. Alirivi: Israel, Evert vitheessen Albinin takana. Maija istuu Elsy sylissä ja oikealla puolen Frida, kirjailijan mamma. Kuva: Privaatti
-Toornionlaaksolaisila oon kauhean erityinen histuuria missä oon kielelinen ja kylttyrinen sorto. Keskelä tätä suru ja srumielisyyttä oon kans kirkas valo ja se oon kiinostavaa.
Eno Erkki oli myötä politiikassa ja kylän rakentamisessa vaikka se oli ulkokaustheela Kierunan kuntaa. Sillä oli meänkieli äitinkieli. Sillä ei ollu koskhaan ajatus ette kirjottaa hänen selityksiä. Siittä tuli sen siihaan sisarentyttären Pian tehtävä. Pia oon ollu kieliopettaha Hälsinglandissa 20 vuotta ja oon nyt lektori kielititaktiikissä Stockholmin yniversiteetissä.
Pia ja tyttärensä Karolin kahta puolta eno Erkkiä, joka kuoli 2001. Kuassa net oon koohnee hilloja Kelojoela. Kuva: Privaatti
Hän selittää ette haaste oli ette tehhä kirjasta pienen ja ohukaisen vaikka se kattaa neljä sukupolvea.
-Se oon ollu pitkä ja vaikea prosessi alita mitä kirja pittää sisältää.
Lähtökohta oon ollu ette selittää siittä elämästä mikä kulkee ympäri ilman loppua ja mikä kans katkeilee ko uutta elämää syntyy eli ko kuolema käypi. Lapsenmenettäminen ja kielenmenettäminen.
– Se oon erityistä toornionlaaksolaisten kans joilta oon kieli otettu pois ja niin kans osan heän itenttiteetistä. Mamma on usseen sanonu mulle ette ”mulla ei ole kieltä” mutta oikeasthaan sillä oon kaks, niin mie tykkään. Sen vuoksi se oon hauska ja tärkeä kaikki mitä tehhään tänäpäivänä ette vahvistaa meänkieltä ja meänkielenpuhuvaa itenttiteettiä.
Siittä saakka ko Pia sai materiaaln kätheensä se oon kulunu 15 vuotta ette valmistaa kirjan. Bonnierin förlaaki otti vasthaan maanyksen ja förläkkari tykkäsi ette Pia oli löytänu jännän mallin missä sukukröönikka tuntuu passaavan isole osale maasta.
– Mie olen yrittänny käyttää kieltä joka oon lähelä suulista selitystä missä oon kertomista ja rytmiä mikkä oon tyypiliset sille.
Pia tulle takasi kotiikävän tuntheesseen. Pakolisessa siirtymisessä oon harvon kyse kariääristä mutta enämpi hengissäpysymisestä, se sannoo. Sen vuoksi se tykkää sanomasta ette ”Äpyli viskathaan usseen kauas puusta”.
Väylä synnyttää kans rauhattoman luonon tornionlaakslaisissa. Net kulkeva eestakasi maassa ja niilä oon usseen kaks kotia mihinkä net kuuluva. Tässä oon paralelliä Tornion ja Muonion väyhliin jokka virtaava ja siirtävä sen liikanon ihmissiin.
Pia ei oppinu koskhaan meänkieltä vaikka kirjassa oon jänniä pilkkuja siittä sielä täälä.
– Mamma oon aina pannu vasthaan, se oon aina sanonu mulle ”Sie häyt praatia ruottia”. Mutta pienenä mie kuitenki praatin sitä murmuurin kans. Ko mie yritän praatia sitä tänäpäivänä se tuntuu vaikealta, se oon niinku puuro suussa.
Hän oon opiskellu meänkieltä Uumajan yniversiteetissä ja meinaa käyä lissää kursia tulevaisuuessa. Mutta piiain toinen kirja tullee välhiin?
-Mulla oon monta iteaa ja kirjaprujektia käynissä, ette saamapa nähhä.
Meänkielensi Märta, Karin ja Linnea Nylund
