Åsa Rosén oon hänen elämässä aina piirtänny ja kirjottannu. Nytten oon Tornionlaaksolla tuuri tulla ulos kirjamuo’ ossa. Kuva: Helena Mettävainio
Vuuen 2017 aikana ilmestyy Tornionlaakson methiin liittyvä fanttassiiromaani. Kirjailia Åsa Rosén, jonka juuret oova Övertorniolla, kääntyy nytten hänen uuella trilokialla nuorten puohleen.
– Romanit tuleva käsittelheen haltioita ja omituisia olioita.
Tukholmassa asuvaa Åsaa oon tituleerattu tähhään saakka lastenkirjailiaksi ko hään oon julkassu kolme kirjaa Sirkus Carambasta. Sirkusmaailma oonki aina kiinnostannu häntä. Hällä oon sen tähen toistuski, ette hään oon tulennieliä! Viiminen sirkuskirja tuli ulos syksyllä vuosi aikaa.
Nytten jo 49 vuotias Åsa muutti kotoa Krookskavägeniltä 20:n ikäsennä suohraan San Fransiskhoon taitheen kouhluun ko Tukholmassa vielä ollu taitheen ammattikorkeakoulua (Konstfack). Åsa siirty myöheemin webb-suunnittelun ja animaatioitten parhiin ja teki koulutusmateriaalia SVT:lle.
– Mie kirjotin koko joukon osotelmien käsikirjotuksia Bolibompan webbhiinki.
Natur&Kulturin opetusosotelmista kerkes tulla hälle leipätyö ennen ko hään päätti, ette hään halvaa olla kirjailia ja kuvittaja.
Kontrahti Raben&Sjögrenin kanssa
Kirjottaja-akatemiin ansiosta hään alko muutama vuosi aikaa luonostella mielikuvitusromaania, jonka tapahtumat liikkusit Tornionlaakson mettissä. Hään oon kirjottannu kontrahtin kolmen kirjan sarjasta työnimellä Haltioitten laakso (Viskornas dal).
– Mie alon siinä samassa aatella kertomusta mettästä, missä keijut ja haltiat elävä heän seikkailuita.
– Kustantajastaki se tuntu jännittävältä milhjööltä ko siittä ole aiemminkhaan kovin paljo kerrottu, Tornionlaakson mystiikasta.
Kerrokkos sie oman elämästi kautta niissä kirjoissa?
– Ehottomasti. Vaikka kirja olekhaan suoranaisesti omaelämänkerralinen niin mie silti rakennan sen hahmot semmossiin hoithoin, mitä mie oon itte kohannu sielä ylhäällä. Välistä kertomukset nouseva framile minun lapsena kuulemitten tarinoitten pohjalta.
Sinun lapsuuenkoin köökiäkös oon leikillä kuttuttu yhtheyskeskukseksi?
– Kyllä ja sitä se oon vieläki.
Jopparit, mysiikot, mettämiehet ja tullimiehet oova vuosien varrela kokkontunheet heän tarinoitten ympärille. Åsan mies kummeksuki heän suhtheen alussa ko hään kerto, ette heän köökissä saatto olla tuntematon ihminen, vaikka kumpikhaan hänen vanheemista ollu kotosalla. Hään saatto hyvinki oottaa kahvikupposta?
Mitäs sie kaipaat Tornionlaaksosta?
– Mie kaipaan vainki lunta. Ja kevättalvea mie kans rakastan sielä ylhäällä.
– Tornionlaakso tuntuu välistä ko aivan toiselta planeetalta ko sielä lukita oviakhaan ja sielä oon niin suuri luottamus toisseen. Sen luottamuksen mieki oon saannu minun fölhjyyn. Kansa oon täällä alhaalla enämpi pölössä ilman, ette heilä olis siihheen mithään varsinhaista syytäkhään.
Åsan perhe assuu aivan Tukholman ulkopuolella talossa, jota aiemmin kuttuthiin Paakari Bengtssonin paakeriksi. Tuola työnimelä saattaa piiain tulla ulos uusi lastenkirjasarjaki vielä?
Meänkielensi Matti Junes
Kolme lastenkirjaa Sirkus Carambasta oon jo julkastu vuosina 2013-2015. Kuva: Privaatti.
