Minun murmuuri ja murfaari puhut kummaa kieltä köökissä Kierunassa. Niin minun mamma ja minun musterit kans. Net naurot paljon ko net praatit ja ko met kläpit (jokka kasusimma ylös Stockholmissa) halusimma ette net kääntävä, net sanot ette se ei käy ja ette sitä saatto sanoa paljon paremin meänkielelä. Samala net kuttut kieltä ”köökisuomeksi” – kieli mikä oli huonoman arvonen ko ”oikea suomi”.
Niin ko met nyt kohta olema siirtynhee takasi Korpilombolhoon mie tiesin ette kieli oon osa minun juurista. Muutampia sanoja mie tunsin, mutta erittäin se oli net pehmeät kielenäänet ja se rauhottava kielinuotti mikä oli tarttunu miehleen.
Nylundin sisaritten oppikirja ”Meänkieli” ja sanakirja meänkieli-ruotti, sanakirja mikä oon netilä, mie alotin yrittämhään lukea ja ymmärtää,
kirjottaa ja praatia. Minun nimi oon Åsa. Mie asun Korpilombolossa. Hirvi oon mettän kuninkas. Google translate suomeksi ei tietysti toiminu ollenkhaan. Mie löysin Pohjasen & Mulin kieliopin/kramatiikin missä oli esimerkkiä mitä en koskhaan ennen ollu nähny missään kieliopissa/kramatiikikirjassa: Oli säkkipimeä ko met hihoma jäänpäälä. Mistäs päästä sitä alkaa kerihmään lankaa? Mitäs sie tekisit jos sie mettäpolula kohtaisit karhun? Tulli toppasi tiiselipiilin mettässä. Mutta tämä kylttyyri ei tuntunu ollenkhaan viehraalta mulle.
Ja yhtäkkiä tekstit meänkielelä ei ole vain seinä missä oon iso määrä ö;tä ja ä:tä ja tuplia vokaleja ja konsonanttia sinne ja tänne, mutta mie näen sanoja mikkä merkittevä jotaki. Ja niin kauhniita sanoja, iltaruska (kvällsrodnad), puolamettä (lingonskog). Pitkin teitä nimiviittat selviävä. Kivijärvi (Stensjön), Karhuvaara (Björnberget), Hanhinvittikko (Gåslövskogen).
Mie kans löyän hoksaavia sanoja mikkä oon hankalat enkkeltisti kääntää ruottiksi: poikkinaittu: gift över gränsen, viinahäät: bröllop med sprit. Mikäs oon nyt ero tule, tuule, tuuli, tullee, ja tooli?
Mie annan ylös! Ja Uuenvuenvyö? Merkitteekös se mithään? Ja kielioppi/kramatiikki – Punasessa, pienessä, vanhassa, köyhässä talossa.
Yhtäkkiä mie havatten ette mie ymmärän vähän meänkielen uutisista raatiossa ja kläppiinsaun Plupin mie ymmärän aika hyvin. Välistä mie tunnen yhen sanan, mutta sanan merkityksen mie olen unhouttannu. Joskus sanat menevä suoraa päähän ja mie ymmärän net.
Kiitos Rajaton gränslös, kielipaatarit Kielipaatissa ja kaikki kursit meänkielessä Uumajan ynivärsiteetissä ette mie ymmärän enämpi ja enämpi. Puhuminen oon vaikeampi ko mie en saata puhua hopusti ja ko mie en halva sanoa väärin. Mutta mitäs sie saatat oikeen ko sie ossaat kielen? Ja mikäs oon ummikko oikeasthaan? Jos sie ymmärät jonku verran meänkieltä sie ossaat kauhean paljon. Ja sie saatat oppia ymmärtämhään ja puhuhmaan, lukehmaan ja kirjottamhaan meänkielelä minkäikänen sie vain olet. Se ei ole mahoton oppia uuen kielen täytenä, vaikka se mennee vähän hithaamasti. Niin moni kielentutkia sannoo nyt, niin ei se ole ko panna käynthiin. Käy kursia, käytä meänkieltä jollaki mallin joka päivä ja sano uuesti ja uuesti. Omasta puolesta mie tunnen itteni hyvin tyytyväisenä kaikkiin minun pienten etheenmenoitten kans, mutta milläs mie saan kielen elähmään tulevaisuuessa? Joo, lapset ja nuoret häätyvä saa oppia kielen täysiltä jokka itte oon oppinhee pienenä.
Ko mie alon oppimhaan meänkieltä mie hunteerasin ette mie saisin tietää mitä murmuuri ja murfaari puhut sielä köökissä. Ei se tullu oikeen niin, mutta joskus aukeaa klasi viiskymmentä vuotta taapäin ko mie tunnen ja ymmärän jonku sanomisen, eli ko mie kuulen vanhan laulun minkä mie tiän ette net varmasti oon kuuhlee ja laulanhee.
Åsa Abelin
