Kirjailia Mona Mörtlund oon antanu ulos uuen runokokoelman missä hään kattoo ulospäin ja sisälepäin yhtä aikaa. Hään kirjottaa kaikkea, traamaa, runoja, lastenkirjoja ja filmimaanyksia.
– Mie tulen aina takasi runhoin, sannoo Mona jolla oon juuret Kangosessa. Minun ytin kirjottamisessa löytyy aina poesiissa.
”Hänen runoissa Mona Mörtlund valittee varovasti hänen sanat. Se antaa runoile irstasuutta ja kans mysikaalisen nuotin”, niin seisoo tekstissä viimisestä työstä mikä päästethiin syyskuussa tänä vuona.
Kunkas sie itte kuuaisit sinun neljäsen/neljänen runokokoelman ”Selälä”?
– Net oon kattelemisiä elämästä. Mie olen täyttäny 65 ja ko tullee vanheemaksi niin sitä saapi hunteerinkiä mikä oon tärkeä elämässä ja mitä halvaa priuriteerata. Mutta saapi kans ottaa monta hyästintä kaverilta ja sukulaisilta mikkä katoava ja mulla oon olllu paljon hunteerinkiä mikä elämä oikeasthaan oon. Mie kirjotan aika paljon suhtheista ja ihmisistä joita mie olen kohanu ja jokka oon merkinheet paljon mulle.
– Runoja tullee usseen mulle ko mie olen liikheilä ja ko mie olen marsinu paljon selälä täälä Luulajassa missä mie asun. Mie kirjotan runokokoelmassa nykyaiasta ja entisestä aiasta, hunteerinkiä elämän alusta lophuun saakka, ja elämänilosta mitä lapsila oon ja mikä oon tärkeä myöntää.
Sie tunnet ittesti kotona Luulajassa ja kans Kangosessa missä sulla oon juuret?
– Kangonen oon tärkeä paikka mulle. Mie olen asunu sielä suunile 40 vuotta yhtheensä ja mie olen aina tullu takasi minun lapsuuen kylhään. Se oli hyvä paikka kasuta ylös sielä. Mulla oon kuitenki paljon kauhniita muistoja Tornionlaaksosta ja ihmisistä mitä olen kohanu, oon niin paljon hyymoria meän keskelä. Met naurama paljon.
Mona omistaa pienen enkkeltin kesämökin Kangosessa Lainioväylän lähelä, mökki mikä hällä oon yhessä sisaritten kans. Joka kesä hään oon sielä jonku viikon.
Sinun ensimäinen runokokoelma tuli ulos 2001. Oonkos sinun kirjottaminen muuttunu aian olhoon?
– Se oon hankala ittelä nähhä sen. Runonkirjottaminen oon erityinen siksi ko sanat oon niin palhjaat. Net oon minun hunteerinkit. Joskus häätyy panna sisäle ittensä erityisele frekvensile ette kirjottaa net,se oon prusessi missä kattoo ulospäin ja sisälepäin samala aikaa, Mona saannoo ja jatkaa:
– Mie olen niin ilonen ette Peo Rask Black Island Books oon olllu minun palloplankkki ja ette Joachim Karkea halusi tehhä pärmän, mie tykkään rohki Joachimin taitheesta. Hään tullee krannikylästä. Mie tykkään lukea runoja äähneen/kovin muile, met ihmiset olema niin samalaisia meän kokemuksissa ja met olema tärkeät toisilensa.
Maistiainen kirjasta:
Vihtoin viimen tieto
Se oon siksi ko sie olet
ja sanot minun nimen
ko mieki olen
Uuesti ja uuesti met
luoma toisia
Sie et ole kirjottannu mithään meänkielelä tällä kertaa?
– Muissa yhteyksissä mie olen kirjottannu meänkielelä mutta ei nyt. En mie suunittele millä kielelä mie kirjotan mutta olen huomanu ette runot mikkä tuleva mulle usseen oon ruottiksi. Mie en tunne mithään ristiriitaa kielitten välilä ko molemat oon osa minun elämästä.
Oonkos väliä sinun runoissa meänkielelä ja ruottiksi?
– Oon piiain ette enniimät runot mitä olen kirjottannu meänkielelä oon olhee kielestä ja siittä surusta minkä olen tuntenu siittä kunka oon tehty Tornionlaaksossa ruottintamisen kans.
Hiljemin syksylä tullee kaks lastenkirjaa Lumion förlaakista Monalta meänkielelä ja ruottiksi. Net oon selityksiä mitä Ruottin Raatio oon tilanu johonki mikä kuttuthaan ”Maakinen kriini”. Kirjat oon tyttärestä jonka nimi oon Minna ja kuvat oon Maria Gustavsson tehny. Net äänitethiin joku vuosi sitten ja nyt oon aika nähhä net painetussa muo’ossa.
– Kläppiin kirjat oon hauskat kirjottaa. Net kytkevä yhtheen minun ammatit, miehään olen ollu esikoulun opettaja. Mulla oon kans paljon muistoja siittä aijasta ko mie olin kläppi itte, se oon niinku rakkouttaa ovea omhaan kasvanthiin ko mie kirjotan niile.
Mona sannoo ette ko oon kyse meänkielestä niin löytyy aika paljon kirjalisuutta kläpile mutta ei paljon mithään nuorukaisile ja nuorile täysile.
– Katastrofaalisesti vähän mie halvaisin sanoa ja sammaa mie halvaisin sanoa kirjalisuuesta täysile.
Hään haaveilee ette kääntää omia runoja meänkielele ja nauhottaa net äänikirjoiksi. Kohteryhmä oon täyet.
– Äänikirjat oon hyvät ko oon vielä semmosia jokka tykkäävä ette oon hankala lukea meänkieltä, sitten oon helpompi kuunela.
Rekiuuni Norrbotten oon antanu rahalista apua julkasemisseen ”Selälä” ja kirjan saattaa nyt tilata esimerkiksi Adlibris, Bokus, ja Akademikirjakaupasta.
Susanne Redebo
Käänös: Linnéa, Märta & Karin Nylund
